Un lunes maravilloso

Tänään oli hyvä päivä! Maanantaiksi siis oikein superhyvä päivä. Käytiin lounaalla sushilla ja sen jälkeen haettiin vielä frappuccinot ja istuskeltiin puistossa. Normaaliin espanjalaiseen tapaan lounastetaan siis pari tuntia nyt kun toimistossa on hiljaisempaa ja vähän porukkaa paikalla.

Kuuden jälkeen kun laitettiin ovet säppiin, lähdin kiertämään Malasañan aluetta kysyttyäni tarkat vinkit ja ohjeet työkaveriltani, joka siellä asuu. En ole vielä löytänyt tämän suositun hippialueen sydäntä ja tarkoitusta, joten halusin vielä kerran yrittää. Mutta ei vieläkään osunut. Olin ehkä väärään aikaan liikkeellä, mutta kadut oli tosi hiljaisia enkä näitä hehkutettuja kauppoja ja baari/kahviloita nähnyt vaikka kuinka kiertelin. Menin sitten luottokadulle Fuencarralille ja löysin juuri niitä juttuja kun pitikin. Hyvä mieli siis säilyi varsinkin kun keskustassa oli liikkeellä yllättävän vähän porukkaa.

Tällä tavalla Espanjassa opetetaan Euroopan karttaa, etsi virhe

Ja päivä vain parani kun saavun kotikadulleni. ROSKASÄILIÖT KADULLA!! Jes kiitos Cesar <3 Sunnuntainahan sain taas kerran pienen puhuttelun naapuriltani näistä helvetin roskapöntöistä. Lauantaina rapussamme käy siis talonmies, joka vie roskasäiliöt aamulla sisälle ja siivoilee muutenkin. Katsoin sunnuntaiaamuna herättyäni kadulle, eikä roskis siellä enää ollut. Ajattelin että talonmies käy myös sunnuntaina, joten en pitänyt kiirettä lähtiessäni kämpästä ruskettumispuuhiin. No tämä kuuluisa roskapönttö kummitteli sitten alhaalla rappukäytävässä, kun sen pitäisi olla sisäpihalle kärrättynä lukollisen oven taakse. Voi helvetti, hain toiset avaimet kotoa ja kärräsin roskista sisäpihalle kun ensimmäisessä kerroksessa asuva ennenkin minua roska-asioissa kouluttanut Julio (osuvasti hänen nimensä tarkoittaa heinäkuuta eli roskavastuukuukauttamme) tuli käytävälle. Pappahan on siis todella mukava ja selitti taas kuinka tärkeää on, että roskikset tuodaan sisälle. Kerroin katsoneeni kyllä aamulla ikkunasta, mutta roskis ei ollut pihalla, joten ajattelin että talonmies on sen vienyt. Julio hienosti oikaisi että hän sen oli sisälle tuonut, niin eli mistä johtui etten ollut roskista sisäpihalle kärrännyt.... Hän taas viidennen kerran kertoi, kuinka hän voi kyllä hoitaa roskiksia kun on eläkkeellä eikä muutakaan tekemistä. Meinasin kysyä, että miksei hän sitten ole tässä vastuullisessa roskismafiooson tehtävässä ympäri vuoden, kun niin tarkka mies on ja selvästi aiheesta välittää. Hymyilin kuitenkin nätisti ja kiitin suuresti todeten, että nyt on meidän vastuukuukautemme ja meidän tämä pitää hoitaa. Hieman vain alkukankeutta ehh. Hänen ystävällisyyttään edelleen korostaen toivotin hyvät päivänjatkot ja hän toivotteli samoin tyttärelleen. On se jotenkin ihanaa kun käytetään vähän hellempää ja läheisempää kieltä kuin tässä sulosointuisessa soomessamme.

Papat istuskelemassa yli puolen yön alakerran terdellä arki-iltana, me encanta! 

Roskiksista taas eteenpäin eli sisälle tullessani kämppä oli siivottu. Erittäin hyvä lopetus tähän päivään. Cesarin tullessa kotiin kysyin onko hän tosissaan siivonnut (normaalin lisäksi järjestellyt tavaroita keittiössä ja heittänyt turhia juttuja pois) hän tietysti nauroi kysymykselleni. No eikai italiaanot siivoa, niimpä tyhmä minä. Siivooja oli käynyt etuajassa ja ilmeisesti siivonnut vähän normaalia enemmän. Cesar kertoi, että ennen kämpässä asui pari sikaa, joiden jälkeen 55 neliötämme oli aina kamalassa kunnossa, joten ehkä siivooja tykkää nyt kun asunto on jo valmiiksi siistimpi. Jääkaapin lisäksi olen siivonnut keittiön hyllyt ja siirtänyt vessan lavuaarin reunalta tavarat kaappiin, minkä luulisin vähentävän siivojaan ketutusta.

Näinkin mielenkiinoista elämää täällä eletään, että yksi postaus saatiin roskiksista ja siivoamisesta. PokemonGo:ta en ole ladannut, mutta keskiviikkona on Poke-miitti, jota pitää mennä varmaan pällistelemään.

Que tenga una buena semana,

Annastiina