Ávila y Salamanca

Lauantaiksi olimme ilmoittautuneet Be Madridin järjestämälle päiväreissulle Madridin lähikaupunkeihin Ávilaan ja Salamancaan. Bussi starttasi 9.45 (espanjaksi 10.15) Madridin härkätaisteluareenan vierestä, joten saimme heti aloittaa turistikuvailun. Matka Ávilaan kesti noin puolitoista tuntia, ja pysähdyimme ihailemaan kaupunkia ensin ulkopuolelta.

Ávila

Ávilan kaupunki on siis rakennettu näiden Espanjan vanhimpien muurien sisäpuolelle. Kaupunki on UNESCO:n maailmanperintöaluetta, jonka se pienet ja kapeat kadut kyllä ansaitsevat. Upeat vanhat rakennukset olivat kuitenkin täynnä moderneja liikkeitä ja kahviloita. Hassua, että ihmiset oikeasti asuvat muurien sisällä vanhassa kaupungissa.

Pikaisen ohjatun kierroksen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa, jonka käytimme mm. hätäshoppailuun, koska T-paita-/hamevarustuksemme kaipasi hieman lisäystä, hups. 

Melkeen ku asuin Turun linnassa!

Matkaevääksi Salamancaan ostimme Ávilan paikallista herkkua eli yemaa. Raaka-aineina kananmunan keltuaista ja sokeria. Yllättävän hyviä!

Salamanca oli tunnin ajomatkan päässä, ja se oli kuin suurempi versio Ávilasta. Muurien sisällä kiersimme vielä hienompia katedraaleja ja maailman neljäneksi vanhimmassa yliopistossa.

Toinen katedraaleista

Taidemuseo

Katujen ja kauppojen nimet oli söpösti maalattu seiniin

Näitä identtisiä Plaza Mayor -kauppatoreja näyttää löytyvän joka kaupungista

Suununtaina oli tarkoitus mennä soutelemaan Retiro-puiston lampeen, mutta sadekeli ajoi meidän Hard Rock Cafeen.  Elämäni ensimmäinen hamppari kyseisessä ketjussa oli kyllä pohjanoteeraus. Toisaalta espanjalainen palveluhaluton kulttuuri taisi esittää pääosaa näytelmässä "Kylmät pihvit, jotka lämmitetään mikrossa ja tuodaan samalla lautasella takaisin". Tällä kertaa tarjoilija ei sentään tyrkyttänyt pihviä naapuripöytiin ja kysellyt, onko ruoka muidenkin mielestä syömäkelvotonta. Näin tosiaan oli käynyt erässä tapas-baarissa, itse en onneksi ollut todistamassa sitä teatteria.

Buenas noches,
Annastiina

Only in Spain

Tein eilen ensimmäisen epätoivoisen yritykseni olla tuplaamatta elopainoani vaihdon aikana. Liityin siis kuntosalille, ja kävin jopa heti hikoilemassa spinningissä! Vaihtaripuskaradion kautta kuulin FitUp-kuntosalista, joka maksaa 22 euroa kuussa ja on lähellä keskustaa.

Sali mainostaa muutenkin 20 euron kuukausimaksua, mutta liittymismaksun sai kierrettyä alennuslapulla Citylife Madridin toimistosta. Järjestö on muutenkin toimiva, kannattaa tutustua nettisivuihin jo ennen Madridiin saapumista. Sieltä voi tilata esimerkiksi metrokortin etukäteeen toimiston osoitteeseen, avata pankkitilin jo Suomesta käsin ja monet hommasivat myös SIM-kortin järjestön kautta. Ja he järjestävät tietysti myös bileitä, reissuja ja esimerkiksi viininmaisteluiltoja.

Kysyin salijäsenyyttä allekirjoittaessani respan pojalta, että olisiko alkavalle spinning-tunnille pitänyt ilmoittautua etukäteen. Ihmettelin hänen epäuskoinen nauru & päänpudistelu -vastaustaan. Menin kuitenkin reipaasti vaihtamaan vaatteet, jotta ehtisin kysyä ohjaajalta jos espanjalaisten pyörien säädöt olisivat yhtä vaikeita kuin muu maan toiminta. Kerrankin kaikki kuitenkin toimi ilman vastoinkäymisiä, ja jäin odottamaan ohjaajaa. Salin täyttyessä respapoika tuli säätämään jotain salin eteen, ajattelin ettei hän pysty vetämään tuntia pitkissä collegehousuissaan. Eikä hänen tarvinnut, sillä videolla pyörivä vamos-Jorge hoiti homman. Kuukausimaksun matala hinta selvisi, enkä usko että haluan mennä koittamaan steppiä jonkun video-Fernandon huutaessa katonrajassa.

Toinen only in Spain -äksidentti sattui kävellessäni kotiin kaupasta. Yksisuuntainen autotie, joka menee 3 metrin matkan pitkin yhtä vilkkaimmista kävelykaduista. Ei mitään järkeä. Kello 17 perjantaina ja ihmisiä kuin Hullujen Päivien lauantaina. Mitä tekee autojonon viimeisenä oleva poliisiauto: laittaa pillit päälle. Todella hyödyllistä, ja niin espanjalaista. Siinä ne sitten seisoivat pillit ja torvet soiden kenenkään liikkumatta.

Las Rozas

Tänään kävin tylsyyttäni tsekkaamassa Las Rozasin outletit. Chic Outletista löytyi kalliita brändimerkkejä, mutta valikoima kaupoissa oli pieni ja surkea. Starbucksin terassilla oli kuitenkin upeat näkymät! Enemmän odotin Nike outlettia, joka löytyi kilometrin päästä Outlet2go-keskuksesta. Sekin alitti odotukseni huimasti, ja ainoaksi ostoksesi jäi rändöm leopardilenkkarit. 

Päivän ostos, eli odotettavissa kohta myös Oufit Of Today..

Bussia odotellessa tajusin, että kuukausikorttini toimii vain B1-alueella, ja outletit sijaitsivat B2-zonassa. Päätin yrittää englannin voimaa, jolla yleensä täällä saa mitä vain anteeksi, joten ehkä kuskikin vain heiluttaisi kättään. Löin kuitenkin kortin lukijaan ja punaistahan se huusi. Kuski ei edes huomannut, joten jäin tyhmänä seisomaan, että pitäisikö tässä itsekin esittää etten huomannut. Lopulta kuski käski koittaa uudestaan ja katsoi mitä kone valitti. Ei ilmeisesti itsekään tiennyt mitä numerokoodi tarkoitti, joten käski vain mennä istumaan. "Pasa, pasa!" Olenkin miettinyt, että koulusta tullessa laite näyttää lähes aina kaikille punaista, mutta kuskit vain käskevät sisään. Mikä tässä maassa toimisikaan ja miksi kukaan tekisi asioille mitään.

Olin innoissani kun löysin kaupasta normihinnalla tummaa pastaa. Täyttääkö 8 grammaa kuitua 100:ssa grammassa tumman pastan määritelmän? Viikonlopun jälkeen odotettavissa vähän asiapitoisempaa tekstiä, kun reissu Salamancaan on varattu lauantaille ja sunnuntainakin pitäisi toteuttaa muutama rivi to do -listalta.

Nos vemos,
Annastiina

Vida social

Saun Paul, tä on sulle yölukemiseksi ;)

Tajusin eilen, että asun neljän vieraan ihmisen kanssa. Sosiaalinen elämäni on täällä muutenkin melko erilaista. Kaksi italialaista tyttöä puolen vuoden Erasmuksessa sekä espanjalainen tyttö ja poika, jotka molemmat tekevät maisteriopintojaan. Suomessa ei harrasteta juurikaan kommuuneja, kun taas täällä en ole törmännyt edes paikalliseen, joka asuisi yksin. Espanjassahan on tapana lähteä kotoa vain opiskelujen perässä toiseen kaupunkiin tai hääkirkon kautta. 

Suomessa mietin välillä, että olisi kiva jos kotona olisi aina joku, kenen kanssa keittää kahvit ja ehkä jutellakin jotain, hah. Ongelmana oli vaan että ketä, sehän tietäisi varmaa ystävyyssuhteen menettämistä. Mutta täällä kommuunielämä vieraskulttuuristen kanssa on sujunut oikein leppoisasti. 

Mitä nyt menin eilen rättiväsyneenä ensimmäistä kertaa pariin viikkoon nukkumaan ennen kahtatoista ja eiköhän tämä yksi mene laittamaan seinän takana olevan pesukoneen pyörimään kahdeksi tunniksi.. Mielenkiintoista oli myös miten molempien italiaanojen mielestä asuntomme miespuolisen yksilön ei tarvitse osallistua millään tavalla siivoamiseen. Yllättäen espanjalainen machomme oli enemmän feministi ja kumosi ehdotuksen. 

Kuulemma pantterin maitoa, en tiedä tulinko huijatuksi

Muita kevyitä keskustelunaiheita ovat olleen politiikka, uskonto sekä Italian mafia. Ja rupatteluhan ei mene kuten Suomessa "mielipideasioista ei voi kiistellä", ja vaikeita aiheita vältellään. Ensimmäinen tokaisee Jumalan olevan heikkojen ihmisten keksintö, ja toinen kertoo äitinsä työstä kirkossa. Politiikkakeskusteluun uskalsin ylpeänä ilmoittaa, ettei Suomessa ole korruptiota. Vastaus: Mafia is everywhere. 

Yhden toisen mielenkiintoisen keskustelun kävin eteläamerikkalaisten kanssa. Baarissa soi Ai Se Eu Te Pego eli latinohitti ja fiilistelin etten ole kuullut tätä pitkään aikaan. Pojat meni ihan hämilleen, että soitetaanko Suomessa tällaista musiikkia. "I thought you only listen to this" ja vähän moshausta käsi ylhäällä. \../ Sitten pohdittiin miten suomalainen kankikroppa taipuu lattarirytmiin. 

Suomi-tytöt

Tänään sain myös kontaktia luokkalaisiini, jee! Meitä on siis vain neljä Erasmusta ryhmässämme ja loput ovat paikallisia. Ryhmätyötä tehdessä keskustelu meni jotenkin bilettämiseen, ja lopulta suunniteltiin luokkabileitä. Siis nimenomaa bileitä, opetin heille tämän tärkeän, täysin suomenkielisen sanan.

Besos,
Annastiina

Hightseeing

Flunssa selätetty, vaati muutaman vuorokauden täysvuodelevon. Muuten olen vaan pyörinyt ympäriinsä täällä. Käytiin Suomi-tyttöjen ja heidän kämppiksen kanssa Teleféricossa, eli lift, kuten tämä kanadalainen asian äidinkielellään ilmaisi.

Eli näköalahissi 

Hinta oli muistaakseni jotain 5-6 euron välistä, ja sillä pääsi hissillä ylös ja alas, hehe. Ylhäällä oli turistikahvila, ja aavikkomaista luontoa. Takaisintulomatkalla pyysimme vaihtamaan hississä kuuluvan selostuksen englanniksi, joten tietysti saimme kuunnella paluumatkan hiljaisuutta. 

Kävelimme Plaza Españan kautta keskustaan, ja matkalla menimme upean vesi-patsas-hässäkän ohitse. Se oli kuulemma egyptiläinen temppeli, joka jatkuu maan alle. Sinne täytyy mennä uudestaan, koska nyt jono oli valtava, ja kukkulalla oleva patsashomma on ilmeisesti upea auringonlaskun aikaan.

Viikko oli aika näköalapainoitteinen, käytiin kahdessa muussakin korkeanpaikankammoisen helvetissä. El Corte Inglés -tavaratalon yhdeksännen kerroksen kahvilasta on upeat näkymät iltavalaistuksessa pääkadulle Gran Víalle. Ja varastettuamme Erasmus-kortit toisen yliopiston kampukselta, meillä on ilmainen sisäänpääsy Circulo de Bellas Artes -kattoterassille.

Kattoterassin näköala löhösohvilta!

Eilen päätin nopeasti käydä Ikeassa, kun metrolla pääsee helposti yhdellä linjalla. En sitten yhtään katsonut mihin olen menossa, ja ihmettelin vastaantulijoita Primarkin ja muiden kauppojen kassit kädessä. Ikea olikin valtavan ostoskeskuksen yhteydessä ja jouduin käymään muutamassa muussakin kaupassa nopealla reissullani. No, löysin ainakin farkkutakin, joka tuli jo samana iltana käyttöön. Onhan täällä enää vain +23 astetta, hrr.

Adios,

Annastiina

La universidad y tarjeta de metro

No nyt on täälläkin vihdoin päästy arkirytmiin! Koulun piti alkaa jo viime viikolla, mutta kurssivalinnoissa oli pientä hässäkkää koulun puolesta, joten me vaihtarit aloiteltiin koulua alkuviikosta. 

Tunnit kestää 50 minuuttia, ja opetus in spanglish on aika mielenkiintoista, liitukin on jo muutaman kerran meinannut lentää. Olen valinnut viidennen vuoden kursseja, ja tunneilla on nyt muun muassa taiteltu paperikransseja ja katsottu iPhone 6:n mainosvideota. Puhelinten käyttö on kielletty, ja sellaisen nähtyään opettaja saattaa jauhaa asiasta mutaman minuutin, mutta tabletti löytyy melkeen jokaisen espanjalaisen nenän alta. 

Opetusta on klo 16-22 ja Pozueloon kestää metrolla ja junalla odotteluineen noin tunnin. Mun kurssit on lähinnä 17-21 ja perjantai vapaa! Innolla odotan mitä tällä Espanjan kuulemma kolmanneksi arvostetuimmalla koululla on vielä annettavanaan.

Kotikatu <3

Metrokorttikin saapui vihdoin! Tässä tulee nyt muutama kullanarvoinen vinkki niille, jotka tulevat Madridin kuukausittaista julkisen liikenteen korttia tarvitsemaan. Kortin nimi on siis Tarjeta transporte público, ja se on nykyään muovinen luottokortin näköinen läpyskä, eikä "muovitasku" johon kuukausilippu ujutetaan. Abono joven -kortin saavat alle 23-vuotiaat, ja se on noin puoleen hintaan normaalista.

Itselläni oli se käsitys, että kortteja saa mistä tahansa Tabacos-tupakkakaupasta passia ja passikuvaa vastaan, mutta Espanjan byrokratia on taas ottanut yhden askeleen ylöspäin. Neljän Tabacosin "no no" jälkeen viimeinen käski soittamaan numeroon 012. Siinä vaiheessa alkoi naurattaa ja menin kotiin. Yöunien vahvistamana lähdin uuteen taistoon Puerta del Solin metroaseman toimistoon. Seistyäni liikumattomassa jonossa puoli tuntia, virkailija tuli kysymään jonossa olevien agendaa. Vastaukseksi kaikki saivat ohjeet Madridin metron nettisivuille.

Tein hakemuksen lopulta netissä saatuani espanjalaisen numeron ja selvitettyäni tarkan kotiosoitteeni (kolmas kerros, ovi oikealla kun ei heti vakuuttanut). Kortti tulikin kymmenessä päivässä postiluukkuun, vaikka joku ehti jo pelotella viidellä viikolla. Kuulopuheen myötä monet vaihtarit menivät jonottamaan muistaakseni Tribunal-metropysäkin lähellä olevaan Tabacosiin, josta kortin saa heti käteen. Jonoon on tosin mentävä ennen kiskan avaamista, ja siinä saa sitten seistä 2-3 tuntia.

Onhan tähän elämään madrileñana mahtunut vähän yöelämääkin. Tällä viikolla koin ensimmäistä kertaa aamun ensimmäisellä metrolla kotiutumisen, sekä pilkkuun asti bilettämisen. Baarithan on täällä kuuteen asti auki. Eilen olikin aikamoiset kekkerit, ja pääsimme VIP-puolelle dj:n taakse kun eräs suomalainen baarityöntekijä tunnisti heti oman heimonsa jäsenet.

Glow-partyt @ Joy

Seuraava missio on saada apteekista jotain muutakin droppia kuin makukurkkutabletteja päällä olevaan flunssaan. Täällä apteekista ei saa edes laastaria ottaa itse hyllystä, vaan asiat hoidetaan aina tiskin kautta.

Un saludo,
Annastiina

Información general

Seuraavaksi luulin kirjoittavani ekoista koulupäivistä tai metrokortin saamisesta, mutta koska kumpikaan ei näytä tapahtuvan, täytyy palata ajassa taaksepäin.

Ensinnäkin, miksi lähdin vaihtoon. Koska meidän on pakko. Tuotantotalouden koulutusohjelmaan Turun AMK:ssa kuuluu kansainvälistyminen, eli vaihto-opiskelu tai harjoittelu ulkomailla. No olisin lähtenyt muutenkin, ja aloinkin fiilistellä vaihtoa heti ensimmäisenä vuonna.

Hakuprosessissa mielestäni haastavinta oli päättää määränpää. Halusin espanjankieliseen maahan vaatimattoman kielitaitoni kanssa, ja valitettavasti meillä on yhteistyökoulu Etelä-Amerikassa vain Brasiliassa. En myöskään halunnut alueelle, jossa on vahva murre, ts. oma kieli kuten katalaani tai baski. Vaihtoehdoksi jäi siis oikeastaan Madrid, jossa huonoksi puoleksi koin vain veden puutteen. Ja sitäkin olen täältä löytänyt, jihuu! Halusin opiskella kaupallista alaa, enkä niinkään koulutuksemme insinööripuolta, joten kouluksi valikoitui ESIC Business & Marketing school, ja sinne myös onneksi pääsin.

Hakuprosessin ohjeet löytyvät meillä helposti ja erittäin laajasti koulun intranetistä (messi), käytännössä muutaman lapun täyttö ja kirjautuminen Mobility Onlineen. Tieto hyväksymisestä vaihtoon tuli amkin puolesta keväällä, vaihtokoulun hyväksyntää sai odottaa espanjalaisella aikakäsityksellä heinäkuuhun.

Baarityöntekijän banaanilaatikot

Järjestelyjä Suomessa on jonkin verran. Rokotus- ja lääkeasiat kannattaa hoitaa ajoissa, Turun terveyskeskus ei esimerkiksi anna matkarokotteita kesällä. Myös viimeisten viisureiden poisto ennen matkaa voi olla viisasta. Asunnollekin pitää keksiä joku ratkaisu, irtisanominen tai alivuokraus, kuten itse päätin tehdä. Puhelinliittymän vaihdoin käytön mukaiseen, jotta sain säilyttää Suomi-numeroni Whatsappäilyyn. Osoitteenmuutoksessa oli itselläni pientä epäselvyyttä, mutta Kela-Posti-Maistraatti -puhelinrumban jälkeen sain selvyyden, että kirjat jätetään Suomeen, mutta postin voi kääntää vaikkapa äidin riesaksi. (Tämä postinkääntöhän on jostain syystä Postin sivuilla nimellä osoitteenmuutos, mutta se ilmoitetaan vain Postille eikä Maistraattiin...)

Asunnon etsimisen ajattelin suorittaa paikan päällä, ja siksi varasin lennot jo elokuun 22. päivälle. Katselin kuitenkin tarjontaa netissä ja menin kirjautumaan Erasmusuun, jossa pommittelin potentiaalisia vuokrakohteita urakalla. Sainkin monta vastausta, ja muutaman espanjangoogletranslatekielisen sähköpostin jälkeen, olin hommannut itselleni asunnon. Yllättäen vuokraisäntä suostui ehtooni, etten maksa mitään ennen asunnon näkemistä, niimpä marssin suoraan lentokentältä uuteen kotiini. Mieletön tuuri kävikin, asunto on priimakunnossa aivan keskustassa, ja kämppiksiä vain neljä. Useimmilla täällä on siis tuplamäärä asuinkavereita, sama vuokra kuin mulla ja asunto vielä jossain metromatkan päässä keskustorilta, hah.

Sangria 10€ à la Hamburger Börs

Vielä jotain ennakkoluuloja, joita pohdin ennen reissua, ja suluissa jo todentunut käsitys.

<3 Kaikki ovat iloisia ja ottavat minut avosylin vastaan (poskipusut joo)

<3 Paikallisten käsitys Suomesta on luokkaa Pohjoisnapa jääkarhuilla (suurin piirtein)

<3 Mikään ei toimi ajallaan ja asioita saa hoitaa miljoonassa virastossa (inhokkini) (ja NIIN totta!)

<3 Opin espanjan nopeasti, koska kukaan ei puhu englantia (paitsi jos hengaan suomalaisten kanssa)

<3 Kimppakämppämme lavuaarit ja lattiakaivot ovat täynnä mustia pitkiä paksuja karvoja, YÖK! (check)

<3 Vietän vuoden lipittäen euron viiniä hoidetuissa puistoissa vailla huolen häivää <3 (pussikaljoittelusta saa kuulemma 500 euron sakon...)

Hasta luego,

Annastiina