Ávila y Salamanca

Lauantaiksi olimme ilmoittautuneet Be Madridin järjestämälle päiväreissulle Madridin lähikaupunkeihin Ávilaan ja Salamancaan. Bussi starttasi 9.45 (espanjaksi 10.15) Madridin härkätaisteluareenan vierestä, joten saimme heti aloittaa turistikuvailun. Matka Ávilaan kesti noin puolitoista tuntia, ja pysähdyimme ihailemaan kaupunkia ensin ulkopuolelta.

Ávila

Ávilan kaupunki on siis rakennettu näiden Espanjan vanhimpien muurien sisäpuolelle. Kaupunki on UNESCO:n maailmanperintöaluetta, jonka se pienet ja kapeat kadut kyllä ansaitsevat. Upeat vanhat rakennukset olivat kuitenkin täynnä moderneja liikkeitä ja kahviloita. Hassua, että ihmiset oikeasti asuvat muurien sisällä vanhassa kaupungissa.

Pikaisen ohjatun kierroksen jälkeen meillä oli vapaa-aikaa, jonka käytimme mm. hätäshoppailuun, koska T-paita-/hamevarustuksemme kaipasi hieman lisäystä, hups. 

Melkeen ku asuin Turun linnassa!

Matkaevääksi Salamancaan ostimme Ávilan paikallista herkkua eli yemaa. Raaka-aineina kananmunan keltuaista ja sokeria. Yllättävän hyviä!

Salamanca oli tunnin ajomatkan päässä, ja se oli kuin suurempi versio Ávilasta. Muurien sisällä kiersimme vielä hienompia katedraaleja ja maailman neljäneksi vanhimmassa yliopistossa.

Toinen katedraaleista

Taidemuseo

Katujen ja kauppojen nimet oli söpösti maalattu seiniin

Näitä identtisiä Plaza Mayor -kauppatoreja näyttää löytyvän joka kaupungista

Suununtaina oli tarkoitus mennä soutelemaan Retiro-puiston lampeen, mutta sadekeli ajoi meidän Hard Rock Cafeen.  Elämäni ensimmäinen hamppari kyseisessä ketjussa oli kyllä pohjanoteeraus. Toisaalta espanjalainen palveluhaluton kulttuuri taisi esittää pääosaa näytelmässä "Kylmät pihvit, jotka lämmitetään mikrossa ja tuodaan samalla lautasella takaisin". Tällä kertaa tarjoilija ei sentään tyrkyttänyt pihviä naapuripöytiin ja kysellyt, onko ruoka muidenkin mielestä syömäkelvotonta. Näin tosiaan oli käynyt erässä tapas-baarissa, itse en onneksi ollut todistamassa sitä teatteria.

Buenas noches,
Annastiina