Only in Spain

Tein eilen ensimmäisen epätoivoisen yritykseni olla tuplaamatta elopainoani vaihdon aikana. Liityin siis kuntosalille, ja kävin jopa heti hikoilemassa spinningissä! Vaihtaripuskaradion kautta kuulin FitUp-kuntosalista, joka maksaa 22 euroa kuussa ja on lähellä keskustaa.

Sali mainostaa muutenkin 20 euron kuukausimaksua, mutta liittymismaksun sai kierrettyä alennuslapulla Citylife Madridin toimistosta. Järjestö on muutenkin toimiva, kannattaa tutustua nettisivuihin jo ennen Madridiin saapumista. Sieltä voi tilata esimerkiksi metrokortin etukäteeen toimiston osoitteeseen, avata pankkitilin jo Suomesta käsin ja monet hommasivat myös SIM-kortin järjestön kautta. Ja he järjestävät tietysti myös bileitä, reissuja ja esimerkiksi viininmaisteluiltoja.

Kysyin salijäsenyyttä allekirjoittaessani respan pojalta, että olisiko alkavalle spinning-tunnille pitänyt ilmoittautua etukäteen. Ihmettelin hänen epäuskoinen nauru & päänpudistelu -vastaustaan. Menin kuitenkin reipaasti vaihtamaan vaatteet, jotta ehtisin kysyä ohjaajalta jos espanjalaisten pyörien säädöt olisivat yhtä vaikeita kuin muu maan toiminta. Kerrankin kaikki kuitenkin toimi ilman vastoinkäymisiä, ja jäin odottamaan ohjaajaa. Salin täyttyessä respapoika tuli säätämään jotain salin eteen, ajattelin ettei hän pysty vetämään tuntia pitkissä collegehousuissaan. Eikä hänen tarvinnut, sillä videolla pyörivä vamos-Jorge hoiti homman. Kuukausimaksun matala hinta selvisi, enkä usko että haluan mennä koittamaan steppiä jonkun video-Fernandon huutaessa katonrajassa.

Toinen only in Spain -äksidentti sattui kävellessäni kotiin kaupasta. Yksisuuntainen autotie, joka menee 3 metrin matkan pitkin yhtä vilkkaimmista kävelykaduista. Ei mitään järkeä. Kello 17 perjantaina ja ihmisiä kuin Hullujen Päivien lauantaina. Mitä tekee autojonon viimeisenä oleva poliisiauto: laittaa pillit päälle. Todella hyödyllistä, ja niin espanjalaista. Siinä ne sitten seisoivat pillit ja torvet soiden kenenkään liikkumatta.

Las Rozas

Tänään kävin tylsyyttäni tsekkaamassa Las Rozasin outletit. Chic Outletista löytyi kalliita brändimerkkejä, mutta valikoima kaupoissa oli pieni ja surkea. Starbucksin terassilla oli kuitenkin upeat näkymät! Enemmän odotin Nike outlettia, joka löytyi kilometrin päästä Outlet2go-keskuksesta. Sekin alitti odotukseni huimasti, ja ainoaksi ostoksesi jäi rändöm leopardilenkkarit. 

Päivän ostos, eli odotettavissa kohta myös Oufit Of Today..

Bussia odotellessa tajusin, että kuukausikorttini toimii vain B1-alueella, ja outletit sijaitsivat B2-zonassa. Päätin yrittää englannin voimaa, jolla yleensä täällä saa mitä vain anteeksi, joten ehkä kuskikin vain heiluttaisi kättään. Löin kuitenkin kortin lukijaan ja punaistahan se huusi. Kuski ei edes huomannut, joten jäin tyhmänä seisomaan, että pitäisikö tässä itsekin esittää etten huomannut. Lopulta kuski käski koittaa uudestaan ja katsoi mitä kone valitti. Ei ilmeisesti itsekään tiennyt mitä numerokoodi tarkoitti, joten käski vain mennä istumaan. "Pasa, pasa!" Olenkin miettinyt, että koulusta tullessa laite näyttää lähes aina kaikille punaista, mutta kuskit vain käskevät sisään. Mikä tässä maassa toimisikaan ja miksi kukaan tekisi asioille mitään.

Olin innoissani kun löysin kaupasta normihinnalla tummaa pastaa. Täyttääkö 8 grammaa kuitua 100:ssa grammassa tumman pastan määritelmän? Viikonlopun jälkeen odotettavissa vähän asiapitoisempaa tekstiä, kun reissu Salamancaan on varattu lauantaille ja sunnuntainakin pitäisi toteuttaa muutama rivi to do -listalta.

Nos vemos,
Annastiina