Granada

Viime viikonlopuksi oltiin suunniteltu opiskelijaystävällinen reissu Etelä-Espanjaan, Granadaan. Matkat ja yöpymiset maksoivat yhteensä 64 euroa per pää! Bussimatka kesti Madridista noin viisi tuntia puolen tunnin pysähdyksellä. Ensimmäinen päivänä kiertelimme Granadan vanhaa kaupunkia ja ihastelimme Sierra Nevadan vuoristoja Mirador-näköalapaikasta. Granada tarkoittaa espanjaksi granaattiomenaa, ja Seegwayn kanssa torilla pyörinyt turistiopas valaisi meitä, että kaupunki sai nimensä granaattiomenan mukaan, koska omenassa on yhtä monta siementä kuin juutalaisia oli kaupungissa joskus aikojen alussa. Toisen tarinan mukaan nimi liittyy käsikranaattiin, jota granada myös tarkoittaa espanjaksi.

Mirador ja taustalla Alhambra-palatsi

Toisena päivänä lähdimme Alhambraan, joka osoittautui ehdottomasti lippujahdin, 20 euron ja ylämäkikävelyn arvoiseksi. Sisäänpääsy pitää ostaa etukäteen, koska palatsiin otetaan kerralla vain tietty määrä ihmisiä ja paikalla täytyy olla lippuun merkattuna aikana. Tuurilla löysin liput vain vuorokautta ennen, vaikka monet varaavat liput jo kuukausia etukäteen. Granadalla on pitkä islamilainen historia, ja Alhambra on yksi merkittävimmistä islamistisista rakennuksista.

Illalla menimme katsomaan El Clásicon eli Madrid-Barcelona jalkapallopelin paikalliseen pubiin. Ja kenenkäs muunkaan pöydästä menin etsimään vapaita tuoleja, kuin Granadassa asuvan suomalaisen opiskelijan ja hänen isänsä. Neljä vuotta Espanjassa asunut ihmetteli, ettei suomalaisiin kauhean usein törmäile. Mulla taas taitaa olla joku Suomi-magneetti aktiivisena. Vähän harmitti, ettei päästy kotikaupungin suihkulähdeaukiolle juhlimaan, kun Real Madrid tyrmäsi FC Barcelonan. ¡Puta Barca, Hala Madrid!

Granada on tunnettu tapas-kulttuuristaan. Madridissa varsinkin kunnon tapaksia saa harvoin juoman päälle, ehkä muutaman sipsin jos ostaa tarpeeksi monta juomaa kerralla. Suomalainen paikallisoppaamme suositteli Pedro Antonio -nimistä katua, josta löytyy kuppilaa vieri vieressä ja on opiskelijoiden suosima. Kahdessa ensimmäisessä baarissa suomalainen ajatusmaailma oli valloillaan "No ei nä juomat niin paljon maksa, mutta miksei tullu tapasta!!" Juotavathan maksoivat tosiaan 2 euroa, joka on tässä 80 sentin oluen maassa ryöstö. Katselimme pöydässä olevia tapas-listoja ja jatkoimme seuraavaan paikkaan. Vasta kolmannessa paikassa tajusimme, että pöydässä olevat listat, yhdessä jopa 50 eri tapaksen valikoimalla, olivat juuri niitä ilmaisia tapaksia. Kahdella eurolla sai siis esimerkiksi viinilasin (kirjaimellisesti) täyteen sekä burriton ranskalaisten kanssa.

Kaupungin jokaisessa lätäkössä ui kultakaloja

Granada oli mukavaa vaihtelua kansainväliselle ja kiireiselle Madridille. Oli jännää katsella ihmisiä yksilöinä eikä massana, ja omakin kyynerpäätaktiikka unohtui hetkeksi. Etelä-Espanjaan täytyy ehdottomasti palata, Granadakin vaikutti asuttavalta paikalta. Paluumatka tosin sujui vähän epämiellyttävästi, kun matkaseurani sai ilmeisesti ruokamyrkytyksen. Onneksi emme olleet syöneet samaa ruokaa, olisi voinut kuskilta loppua muovipussit kesken..

Eilen oli ensimmäinen välitentti. Jostain syystä meikäläisen Erasmus-peppu heitettiin eturiviin opettajan nokan alle, eipä sieltä penaalista mitään olisikaan löytynyt. Toivottavasti menisi silti läpi, sillä jäi vähän epäselväksi, mikä merkitys välikokeilla on. Kielimuurtakin voinnee syyttää, kun yhdeltä luokkakaverilta sain tietoa, että hylsy pitää uusia kesällä, toinen väitti että välikokeen läpäisyllä läpäisee koko kurssin ja kolmas oli jotain siltä väliltä. Onneksi vanhempi versioni Suomessa käski olla ressaamatta! ;)

Ciao,
Annastiina

On lähdettävä, jotta voi palata takaisin

Maanantaiaamuna jätin ihanat kyläilijät Bajarasin kentälle. Oli mahtavat viisi päivää turistioppaana! Saatoin olla vähän liiankin innokas näyttämään kotikaupunkiani, kun viimeisen päivän puisto- ja terassihengailu taisi tulla tarpeeseen, hehe. Paljon hyvää ruokaa, kävelyä ja muistutus siitä, että kyllä ne niin rakkaita on, että vieläkin voi hermot kiristyä ilman vakavia seurauksia. 

Ei muuten lähde taaskaan ääntä, eikä näköjään tekstiäkään, joten kuvat kertokoon miljoonat sanansa.

Kuninkaanpalatsi, joka oli suljettu juuri sinä päivänä

 Madridin katuja ja pakollinen kirjakauppakäynti.

El Parque del Buen Retiro

Kattoterassi Circulo de Bellas Artes

Upea auringonlasku egyptiläisen temppelin vierestä

Kevääseen (tai no jouluun),

Annastiina

Pensamientos

Tässä välillä pyörinyt kaikenlaisia ajatuksia, kai se syymasennus tännekin vain ulottuu. Koulu ärsyttää, missä on ne kaikkien vaihtareiden hehkuttamat viininmaistelu- ja thaikokkauskurssit, ja opettajien levittämät punaiset matot. Miksi koen ajatuksen, että tämä olisi kokonaisuudessaan ehodottomasti paras vuosi ikinä oudoksi? Se kuulostaa siltä, että ikinä ei ole tylsää, koskaan ei ole ikävä eikä uusi kulttuuri ketuta. Kaikki julistivat yläasteen Amerikan vaihtojensa jälkeen, kuinka mahtavaa elämä on. Vai oliko se vaan jotain jenkki-kliseilyä. Yhden asian olen kuitenkin jo oppinut itsestäni, kuten näillä reissuilla kuuluu tehdä. En tosiaankaan osaa elää hetkessä!!

Lauantain synttärikemut

Piti vähän avata ajatuksia nyt, kun äiti ja sisko istuvat koneessa, eivätkä ole näitä lukemassa (vaikka systeri siellä varmasti yrittää Norwegianin megahitaalla netillä surffata). Kohta siis lentokentälle naisiani vastaan, joten eiköhän nämäkin ajatukset häviä parhaan seuran myötä. Annoin myös itselleni vapauden omaan syyslomaan koulusta, heh.

Eikä se elämä täällä kamalaa tosiaankaan ole, ei edes kurjaa tai inhottavaa. Energia ei vaan aina riitä joka päivä uuden ihmettelyyn, ja joskus pitää pyhittää ilta Netflixille. Eilen kehitin sattumalta uuden kaupunkikävelyreitin ja huomasin, että pidän tästä kaupungista ihan hirveästi. Ihmiset ja mielialat muuttuu, mutta nämä jumalattoman upeat rakennukset pysyy! Hyvään mieleen saattoi myös vaikuttaa tuotokas shoppailuaamupäivä.

Krapulainen naama ihanassa hipsteri-kahvilassa! 

En tiedä, onko aikaisemmatkin tekstit olleet negatiivissävytteisiä, tuntuu että näistä fiiliksistä ei juurikaan puhuta. Olen täällä jo muutamalta tyypiltä saanut kuulla olevani the Finnish Ice Queen, ja sehän on niin totta! Ei kuulu tapoihin hehkuttaa asioita kilpaa muiden kanssa, ja sanon asiat melko kaunistelemattomasti. Yritän nyt vähän pehmittää tätä tekstiä, vaikka minut tuntevat tietävät, että edelleen hymy korvissa täällä ollaan, enkä itke itseäni uneen öisin.

Näidän upeiden vierailijoideni poistuttua, osaan kertoa vinkkejä turistin viihdyttämiseen Madridissa, haha. Ja sitä seuraavana viikonloppuna tiedossa pientä reissua Etelä-Espanjaan! On tämä elämä siis aika mallillaan kuitenkin.

Viva la vida,

Annastiina

Fuera de tema

Täällä oli taas käynnissä (onnistunut!) flunssanesto-operaatio, vaihtariporukassa näyttää koko ajan kiertävän joku epidemia, kunhan ei Ebola iskisi. Metodeina mm. tripla-annos sinkkiä, Finrexin, Strong defence D+C -vitamiini, ibuprofeiinin ja paracetamolin sekakäyttö (enkä ihmettele jos sekakäyttäjiä löytyy, 80 pilleriä 600mg ja 1g yhteensä 4,5 euroa) sekä valkosipuli ja muita loitsuja. 

Ebola on melko kuuma peruna nyt. Tietämättömille tiedoksi, madridilaisessa sairaalassa todettiin ensimmäinen Ebola-tartunta Afrikan epidemia-alueen ulkopuolella. Eräs opettajistamme pauhasi, kuinka Espanjan maine on menetetty, kun hoitaja oli paljastanut tiedotusvälineille koskeneensa suojahanskalla kasvojaan. Eikä edes mennyt heti lääkäriin. "Could this ever happen in Finland?" Ja entä perheen koira, kyllä sen lopettamista vastaan pitää järjestää mielenosoitus. Vakava asia, toivottavasti kuitenkin häviää yhtä hiljaisesti kuin lintuinfluenssa-aalto.

Sunnuntai-iltakävely lähikaduilla

Mitäs muuta. Sain taas uuden Suomi-kaverin kun eräs torniolainen tunnisti saman kansalaisuuden kuntosalilla. Oli mussa kai jotain muutakin suomalaista kuin Muumi-pyyhe. Meillä oli paljon muutakin yhteistä, asumme vain nurkan takana toisistamme, lähdemme samalla lennolla joulunviettoon Suomeen ja molempien kotijoukot tulee vierailulle ensi viikolla! 

Yritän kovasti saada tähän erikoiseen päivärytmiin jonkun tolkun. Kouluun pitää yleensä lähteä klo 16, tai sillon pitäisi olla jo metrolaiturilla. Sitä luulisi, että siinä on kokonainen päivä aikaa, mutta se on yllättävän vaikeaa aikatauluttaa tekemisiään käänteisesti, miinustamalla tosta neljästä. Varsinkin tälle kellonlukutaidottomalle, jonka maine on kirinyt jo näille leveyspiireille asti. Koulusta on parhaina päivinä kotona klo 23, jonka jälkeen alkaa jääkaapin tyhjentäminen, kun päivällä ei todennäköisesti ehtinytkään muuttaa ruokakaupan ostoksia lautaselle. Nukahtaminen ei onnistu täydellä vatsalla, ja herätyskello otetaan armollisesti pois päältä. Tämän jälkeen ollaan taas vaiheessa, jossa ehtii korkeintaan keittää kahvit pressopannulla (ja pestä sen, M.Z. XD).

Tänään kuitenkin kokeilin kesäkurpitsaspagetin tekemistä. Eli raastetaan kurpistasta suikaleita, hetkeksi pannulle ja sitten kiehuvaan veteen kypsymään kuin spagetti. Tässä blogin ensimmäinen reseptivinkki! Italialainen ei kommentoinut mitään, kun esittelin taas yhtä kummallista annostani, taisin loukata heidän kansallisruokaansa. Illalla käytiin uuden Lappi-kaverini kanssa vähän kiertelemässä Madridin torstaiyössä. Viva la vida -kasvisravintola oli aivan huippu! Siitä Mercado de San Miguel -kauppahalliin jugurttijätskeille, ja lopuksi eksyttiin mukavan sisäänheittäjän takia johonki underground pubiin, jossa joukko maltalaisia äijiä tuli ylistämään meille Suomea. Pubin nimi taisi olla Mi madre era una groupie eli Äitini oli bändäri.

Viva la vidan fajitat <3

Seuraavaan postaukseen yritän keksiä jonkun punaisen langan.

Que descanses bien,
Annastiina 

Domingo

Sunnuntain kunniaksi pitää raapustaa tänne jotain. Viikko mennyt lähinnä koulussa, joten mitään kerrottavaa ei oikein ole. Paitsi, kävin keskiviikkona terveyskeskuksessa, joka oli papukaijamerkin arvoinen suoritus! 

Terveyskeskus on täällä nimeltään Madrid Centro de Salud, ja niitä löytyy ympäri kaupunkia. Ensimmäinen tehtävä oli selvittää mihin kuuluu minkäkin vaivan kanssa mennä. Tiesin, että aika pitäisi varata puhelimitse, mutta päätin koittaa tietämätöntä paikallekävelyä. En edes muista millä perusteella valitsin Calle de Montesan terveyskeskuksen, mutta tietenkin luukulta lyötiin lappu käteen, että soita numeroon 012. Keskipitkän keskustelun ja molemminpuolisen ymmärtämättömyyden jälkeen, vastaanottonainen suostui antamaan salaisen tiedon, että klo 7.30-8.30 otetaan vastaan myös ilman ajanvarausta. Niimpä saavuin paikalle seuraavana aamuna. Minusta piti huolta kahdeksan ihmistä, joista jokaisella oli oma tärkeä tehtävänsä: henkilötietojen tarkastaja, lähetelääkäri, lähetteen tarkastaja, verikokeeseen tulijoiden ohjaajat, verikokeen ottaja, sekä nielunäytteen ottaja ja hänen assistenttinsa. Plussaa siitä, että en törmännyt rahanperijään, enkä varmaan törmääkkään, sillä tietoihin taisi jäädä Anastina, syntynyt 1996.

Ollaan löydetty kämppisten kanssa yhdistävä tekijä, ruoka! Viikko sitten söin elämäni parasta pasta carbonaraa à la italialainen himokokkimme. Perjantaina olimme yhdessä tapaksilla, ja eilen asunnon mies väsäsi meille fajitat. Maistatin näille etelä-eurooppalaisille postissa saapunutta (Kiitos äiti <3) salmiakkia ja Fazeria. Fazerin sininen ja Geisha upposivat nopeasti, mutta salmiakkipääkallot aiheuttivat muutaman nenännyrpistyksen. 

Ainiin, yksi ilta vessan lattia tulvi viemärivettä. Sama homma oli käynyt kuulemma viime vuonna. Espanjan kielessä ei varmaan ole sanaa putkiremontille.

Eilen kävimme leffassa katsomassa This is where I leave you -elokuvan, suomennos on ilmeisesti Seitsemän sietämätöntä päivää.. :D Ei-dubatun näytöksen sali oli melkoisen hiljainen, mutta leffa oli hyvä!

Eikö ole muuten kivaa, että otsikot on espanjaksi, niin saatte arvailla mihin jutut liittyy, hehe..

Hasta luego,

Annastiina