Fuera de tema

Täällä oli taas käynnissä (onnistunut!) flunssanesto-operaatio, vaihtariporukassa näyttää koko ajan kiertävän joku epidemia, kunhan ei Ebola iskisi. Metodeina mm. tripla-annos sinkkiä, Finrexin, Strong defence D+C -vitamiini, ibuprofeiinin ja paracetamolin sekakäyttö (enkä ihmettele jos sekakäyttäjiä löytyy, 80 pilleriä 600mg ja 1g yhteensä 4,5 euroa) sekä valkosipuli ja muita loitsuja. 

Ebola on melko kuuma peruna nyt. Tietämättömille tiedoksi, madridilaisessa sairaalassa todettiin ensimmäinen Ebola-tartunta Afrikan epidemia-alueen ulkopuolella. Eräs opettajistamme pauhasi, kuinka Espanjan maine on menetetty, kun hoitaja oli paljastanut tiedotusvälineille koskeneensa suojahanskalla kasvojaan. Eikä edes mennyt heti lääkäriin. "Could this ever happen in Finland?" Ja entä perheen koira, kyllä sen lopettamista vastaan pitää järjestää mielenosoitus. Vakava asia, toivottavasti kuitenkin häviää yhtä hiljaisesti kuin lintuinfluenssa-aalto.

Sunnuntai-iltakävely lähikaduilla

Mitäs muuta. Sain taas uuden Suomi-kaverin kun eräs torniolainen tunnisti saman kansalaisuuden kuntosalilla. Oli mussa kai jotain muutakin suomalaista kuin Muumi-pyyhe. Meillä oli paljon muutakin yhteistä, asumme vain nurkan takana toisistamme, lähdemme samalla lennolla joulunviettoon Suomeen ja molempien kotijoukot tulee vierailulle ensi viikolla! 

Yritän kovasti saada tähän erikoiseen päivärytmiin jonkun tolkun. Kouluun pitää yleensä lähteä klo 16, tai sillon pitäisi olla jo metrolaiturilla. Sitä luulisi, että siinä on kokonainen päivä aikaa, mutta se on yllättävän vaikeaa aikatauluttaa tekemisiään käänteisesti, miinustamalla tosta neljästä. Varsinkin tälle kellonlukutaidottomalle, jonka maine on kirinyt jo näille leveyspiireille asti. Koulusta on parhaina päivinä kotona klo 23, jonka jälkeen alkaa jääkaapin tyhjentäminen, kun päivällä ei todennäköisesti ehtinytkään muuttaa ruokakaupan ostoksia lautaselle. Nukahtaminen ei onnistu täydellä vatsalla, ja herätyskello otetaan armollisesti pois päältä. Tämän jälkeen ollaan taas vaiheessa, jossa ehtii korkeintaan keittää kahvit pressopannulla (ja pestä sen, M.Z. XD).

Tänään kuitenkin kokeilin kesäkurpitsaspagetin tekemistä. Eli raastetaan kurpistasta suikaleita, hetkeksi pannulle ja sitten kiehuvaan veteen kypsymään kuin spagetti. Tässä blogin ensimmäinen reseptivinkki! Italialainen ei kommentoinut mitään, kun esittelin taas yhtä kummallista annostani, taisin loukata heidän kansallisruokaansa. Illalla käytiin uuden Lappi-kaverini kanssa vähän kiertelemässä Madridin torstaiyössä. Viva la vida -kasvisravintola oli aivan huippu! Siitä Mercado de San Miguel -kauppahalliin jugurttijätskeille, ja lopuksi eksyttiin mukavan sisäänheittäjän takia johonki underground pubiin, jossa joukko maltalaisia äijiä tuli ylistämään meille Suomea. Pubin nimi taisi olla Mi madre era una groupie eli Äitini oli bändäri.

Viva la vidan fajitat <3

Seuraavaan postaukseen yritän keksiä jonkun punaisen langan.

Que descanses bien,
Annastiina