Fútbol

Eilen skippasin koulun, koska illalla mentiin katsomaan futista. Oltiinkin valittu aika hyvä ottelu Atlético vastaan Barcelona, sillä edellinen peli oli tainnut päättyä Barcan 1-0 voittoon, ja kyseessä oli joku ratkaisupeli. Torres potkikin pallon maaliin ennen kuin olimme kunnolla päässet yli Vicente Calderónin tunnelmasta. Kaikilla oli katsomossa mukana muovikassilliset paperisilppua, joita viskottiin ilmaan ottelun alkaessa. Olimme sopivasti keskellä uskollisimpia Atletin faneja (tosin koko stadioni taisi olla niitä täynnä), takanamme osattiin kaikki kannatuslaulut ja vastustajan kiroamiset. Vieressä "istui" mies, joka pomppasi pystyyn jokaisessa tilanteessa ja käveli edes takaisin käytävää kädet sojossa. Tai vaihtoehtoisesti keikkui katsomon väliaidan päällä.

Vamos Atleeetii vamoooos

Atlético hävisi lopulta tasaisen pelin, kaksi punaista korttia saattoi vaikuttaa lopputulokseen. Katsomosta alkoikin kuulua korruptioaiheista laulua. Keskityin lähinnä kuuntelemaan mitä takanamme huudeltiin, mm. Katalonian pyrkimys erottautua omaksi maaksi oli pilkan aiheena kuten myös Suárezin vampyyrihampaat. On näillä vaan ihan mahtava energia katsomossa. Vieressämme istuneet papat tuhosivat kyllä kirkasta taskumattiaan melkoisella tahdilla, jos se vaikutti eläytymiseen. Jokaikisellä espanjalaisella oli myös samalaiset folioon käärityt patongit eväänä.

Official store, pitäisi pikkuhiljaa päättää kumpaan kuppikuntaan kuulun Realin vai Atléticon

Pelin jälkeen kokoonnuttiin El Tigre tapasbaarissa, jossa juoma maksaa vähän enemmän, mutta sillä saa ison lautasen täynnä erilaisia tapaksia. Siitä siirryttiin kadun yli parin euron viinilasillisille, ja myöhemmin klubille. Klubi oli vähän isompi ja täynnä jenkkijunnuja. Menokin oli erilaista, tuli Suomen baarit mieleen kun vessajonossa ohiteltiin huudelleen "vomit situation" ja eräs tyttö haettiin ambulanssilla hänen kaaduttuaan ja lyötyään päänsä portaisiin. Pari viikkoa sitten kotibileissä eräs italialainen sanoi voivansa vähän huonosti ja istuutui sängylle, jonka jälkeen puolet porukasta veti takkia päälle, että nyt lähdetään. Minulle seliteltiin kuinka häpeällistä toimintaa, eikä näin käy kuulemma koskaan. En viitsinyt mainita, että Suomessa tuota kutsuttaisiin pohjiksi.

Parin tunnin päästä tultuani kotiin klubilta heräsin kantamaan kämppikseni 30 kiloisen matkalaukun alas ja hyvästelin taas yhden ihanan ihmisen. Nyt sentään saan jäädä vielä tänne muiden huipputyyppien kanssa, mutta hirvittää tuleva kevät, jolloin hyvästit täytyy sanoa kaikille ja kaikelle. Apua.

Täytyy vielä mainita Starbucksin harmittavan toimivasta markkinointikikasta. He antavat nyt joka kerta -50 % alennuskupongin, jonka voi käyttää vain seuraavana päivänä. Olen jo kolmen päivän putkessa, katsotaan kauanko tässä kierteessä pitää vielä pyöriä. Osuvasti kupongissa lukeekin "aloita matka kanssamme"...

(Ryhmäpaineen takia nolo duck face.)

Cara de pato
Annastiina

Hablandooo

Ollaan saatu kasaan aika hyvä Erasmus posse! Kaikki on vielä sellaista menevään tyyppiä, reissuja ja muuta tekemistä keksitään koko ajan. Nyt on Sevillan matka varattu kahdeksalle hengelle helmikuun alkuun. Olin skeptinen junamatkoja katsellessamme, koska olen kuullut että juna on Espanjassa kallis menopeli. 10 tunnin bussimatka jäi aika nopeasti pois laskuista, varsinkin kun junamatka löytyi 50 eurolla ja 6 tunnilla edestakaisin. Ensi viikonloppuna puhuttiin patikointiretkestä Madridin vuoristoon. Kaikki jutut joista syksyllä innostuin, saadaan nyt toteutukseen, jee.

Pääsin myös vihdoin lataamaan salikortin (iskä voi huokaista helpotuksesta, että kyllä täällä vähän urheillaan myös..) Jätin maksamatta joulu- ja tammikuun, koska olin kuullut että salille voi tulla ja mennä miten tykkää. Eilen respan kaikki neljä poikaa kuitenkin hiillostivat mikset Anastasia ole maksanut viime kuukausia. Selitin pienet pätkät, että menin Suomeen jouluksi jne. Homma olikin sillä selvä, vaikka ilmeisesti salin käytäntöjä vastaan. Tässä maassa kyllä selviää parhaiten hyvillä puhelahjoilla.

Koulussa opettaja kysyi miten nimeni äännetään. Sanoin kuten se kirjoitetaankin eli Annastiina. "Ai Anastasia!" Ei.. Viimeinen syylukukauden kurssin arvosana oli myös tullut. 0,3 pistettä vajaa läpipääsy, vähän ketuttaa muttei oikeastaan kiinnosta. Taikuri Luttinen ei ilmeisesti ollut päästänyt montaakaan kurssistaan läpi. Joku arvokysymys varmaan.

Maisema luokasta, ihana Pozuelo..

International Negotiation kurssilla keskusteltiin kulttuurieroista. Opettaja rohkaisi vaihtareita kertomaan stereotypioitaan Espanjasta ja espanjalaisista, kukaan ei kuulemma suuttuisi. Kun joku mainitsi siestan, nousi kuitenkin aikamoinen älämölö, siesta-käsitettä ei kuulemma enää ole olemassa. Myös ranskalaisen uhkarohkea lausahdus, että espanjalaiset ovat laiskoja eivätkä työskentele ennen kello kymmentä, nosti huoneen volyymia. Kommenttin, että espanjalaiset asuvat pitkään vanhempiensa nurkissa, naapurini kuiskasi että totta kai koska ei heillä ole varaa asua yksin. Perinteistä halveksivaa PFFFT-ääntä kuului koko debatin aikana jatkuvasti.

Espanjalaiset osaavatkin tämän väittelyt ja puhumisen jalon taidon. Monesta asiasta tosiaan selviää puhumalla ja periksiantamattomalla asenteella. Ryhmämme on esimerkiksi tekemässä valitusta eräiden kurssien sisällöstä. 1,5 opintopisteen kurssissa on enemmän tehtävää kuin 3 opintopisteen. Toisaalta en tiedä, tulisiko tällaista tilannetta Suomessa kovinkaan helposti vastaan, tuntuu että siellä mietitään vähän pidemmällä tähtäimellä ja kokonaisvaltaisemmin. Myös byrokratialla on oma osansa, kun opettaja kertoi kurssin sisällöstä ja että perjantaina olisi myös ylimääräinen tunti, kysyi joku oppilas kenelle asiasta voi valittaa. Opettaja vastasi jotain ympäripyöreää, josta olisi voinut päätellä, ettei hänellä ollut hajuakaan, kuka pyramidin huipulla tönöttää.

Loppuun vielä kuva kommuunielämän parhaista puolista!! Pitääkin lähteä ostamaan Fairya ja roskapusseja jes.

Besos
Anastasia

Gente genial

Oon käyny kotona lähinnä vaihtamassa vaatteet ja laukun sekä nukkumassa, muistin taas miksi kämppikset syksyllä kysyi, että miksi maksan vuokraa jos en ole kämpillä koskaan. Saksalaisen näin viimeksi maanantaina, hups. Keskiviikkona opettaja ei ilmestynyt tunnille, kyseinen tyyppi harrastaa tätä kuulemma enemmänkin. Niimpä mentiin koko luokka Pozuelon paikalliseen bisselle kaksoistunnin ajaksi, pöytiä siirrettiin yhteen ja olutta tilattiin ämpäreittäin. Tykkään tästä luokasta niin paljon, auttaa mun tuta-poikien (ja tytön) ikävään! Ensimmäisen viikon aikana nää on ottanut kontaktia ja jutelleet enemmän kuin toisen luokan oppilaat koko syksyn aikana. Torstaina käytiin koulun jälkeen yksillä ja törmäsimme pariin poikaan luokaltamme, he olivat taas siirtämässä pöytiä yhteen ja suunnittelivat yhteistä paintpall turnausta.

Kävin kääntymässä yhdellä tunnilla tämän vanhan luokkani kanssa, ja vaikka opettaja ja aihe vaikuttivat hauskoilta, en halua ottaa kurssia sen ryhmän kanssa. Keskusteltiin koko tunti ryhmissä, ryhmäni tytöt puhuivat espanjaksi koruistaan, toinen tajusi kysyä että miksi sä oot vieläkin täällä. Ja kun opettaja arvasi, että olen Turusta (niin kuin kaikki muutkin viisi suomalaista..) toinen tytöistä kysyi mikä on Turku. Toinen ei kuullut mitä vastasin, joten kysyi tältä kaveriltaan ¿Que?, vastasin hänelle espanjaksi. Tähänkin paattiin mahtuu niin monta ihmistä.

Myös vaihtareista on löytynyt huipputyyppejä. Suomi-tytöt nyt mätsää jo Turun murteen takia, mutta porukkaan mahtuu myös Kanadaa, Itävaltaa (East power), Italiaa ja Unkaria sekä vaihtuvia vierailijoita. Eilen oltiin sushilla ja klubilla, tänään mennään juna-asemalle selvittämään tarjouksia Sevillan matkalle.

Perjantai aamupäivällä käytiin käppäilemässä ympäri kaupunkia lähinnä Malasañan alueella. En tosin vieläkään tajua tätä aluetta täysin. Kaikki aina kehuu kuinka paljon siellä on mahtavia tapas-baareja ja erilaisia pubeja. Onhan ne kadut siellä söpöja, mutta en ole Malasañan sydäntä vielä löytänyt. 

Plaza de Colón ja jätti Espanjan lippu

Joku päivä meen vielä kunnon kameran kanssa kuvaamaan nää kaikki tekstit. Leiva y Rayden artistin rakkausaiheisia tekstejä ympäri Madridia. Que mono!

Bongattiin sisäänheittäjän avustuksella täydellinen italialainen ravintola. Olin katsellut tätä aikaisemminkin, niin siistin ja rennon oloinen eikä ensivaikutelma pettänyt. Ensimmäinen ravintola täällä, missä sai oikeasti mukavaa asiakaspalvelua. Menú del día eli alkupala, pääruoka, jälkiruoka ja ruokajuoma 11,90€. Suosittelen Oven Mozzarella bar!

Hasta pronto

Annastiina

Back in the business

Kevätlukukausi alkoi eilen eli heti edellisten tenttien perään, outo käytäntö muihin espanjalaisiin yliopistoihin verrattuna. Tällä kertaa meitä ei kielletty menemästä ensimmäisille tunneille, joten olen istunut kaikilla kursseilla kuuntelemassa mistä puhutaan. Kurssien nimet ei kerro mitään, eikä meille ole annettu kurssikuvauksia. Esimerkiksi kun Market research -kurssin opettaja ilmoitti, että kurssin nimi on oikeasti Quantitative research, olisin voinut lähteä saman tien luokasta. Onneksi tunnit kestää vain 50 minuuttia, joten ei tarvinnut kauaa kärsiä excel-selityksiä.

Elämä on palautunut Erasmus-meininkiin. Perjantain viimeisen tentin jälkeen oli päästävä tuulettumaan, lauantaina oli yhden hollantilaisen järkkäämät läksijäisbileet ja maanantaina päätimme lähteä tsekkaamaan pakolliset Fking Monday bailut ensimmäisen koulupäivän kunniaksi. Uudet Suomi-kamut on päässyt nopeasti maan tavoille ja taidettin lähteä etkoilta baariin kolmen aikaan..

Lauantain kotibileistä jäi haikea fiilis, noin 25 henkeä kommuunin keittiössä neljään asti yöllä on vaan niin vaihtaribileet. Mahtavia tyyppejä, kiitos kämppikselleni, joka otti mut mukaansa italialaisiin porukoihin heti syksyllä, ja kaikki kaverin kaverin kaverit joihin sain heidän kauttaan tutustua. Jos edes muutaman heistä saisin vielä joskus tavata!

Oikealla nainen, joka kokkaa maailman parasta carbonaraa sekä tiramisua <3

Hollanti, Suomi, Ranska, Italia

Syksystä opin sen, että ihmisiin täytyy tutustua nopeasti. Ei mitään suomalaista jäykkyyttä ja vieraanvaraisuutta. Pahinta on tajuta viimeisellä viikolla, että naapurissa on asunut neljä kuukautta soul mate, jonka kanssa olisi voinut viettää aikaa joka päivä. Vaikka en varmasti tule kaikkien kanssa olemaan tekemisissä, muistot ja kokemukset on ikuistettu, ja jatkossa reissatessa on aina joku keneltä pyytää paikallisvinkkejä.

Uusi kausi uusilla kokemuksilla ja ihmisillä lähtee siis pian käyntiin. Reissuja on jo suunnitteilla ja ostettiin liput ensimmäiseen futismatsiini täällä (joo noloa, vasta nyt). Innolla odotan kevättä ja aion ottaa siitä kaiken irti, tungen itseni jokaiseen häppeninkiin ja lupaan yrittää enemmän espanjan kielellä.

Baci a tutti
Annastiina

Cómo te extrañaba, Madrid

Neljä yötä olen nukkunut omassa sängyssä, nopeasti Madrid tuntui taas kodilta. Lentikentältä otimme taksin, ja upea auringonlaskun syleilemä Madrid avautui eteemme! Haha vois alkaa aina kirjottaa tällee. Mut oikeesti en tienny et jääkuningattaren sydän voi palaa näin pahasti kiinni yhteen kaupunkiin. Taksikuski papatti iloisesti espanjaa, ja vaikka joka kolmas sana hävisi ymmärtämättömiin puhetulvan keskeltä, ehdin jopa kommentoimaan osaa asioista. Espanjalaiseen tapaan tiirailtiin yhdessä kadunnumeroita, kun ensimmäinen suomalainen piti tiputtaa kyydistä. Toisen hotellia etsiessä taksipappa juoksi ulkona, kunnes palasi autoon, ja totesi että olemme väärässä paikassa. Jokainen pääsi perille, ja itse olin perillä taas siitä, kuinka pidän tästä elosta.

Kotirappuun tullessa kuulin kämppisteni huudon kolmannesta eli kuudennesta kerroksesta. Eteisessä tulikin vastaan poskipusuja, haleja, kuulumisia, tyttöystävämurheita, poikamurheita, kuka söi viimeisen kakkupalan jne. Kaikki ne (yhden päivän kestänyt) emmä-haluu-mennä-takas -ajatukset vaihtui kyllä salamana en-lähde-täältä-koskaan:ksi. No voi pappalle sanoa et tuun vielä takas!

Muistaa taas huomioida näitä kulttuurieroja kun on tullut yöstä takaisin päivänvaloon. Miksei muka Suomessakin voisi pysäköidä auton keskelle liikenneympyrää hätävalot päällä, jos lapsella loppuu kohta futistreenit viereisellä kentällä? Ja näitä autoja oli siis viisi ympäri ympyrää. Säännöt auttaa tietenkin kaikkia toimimaan ja luo järjestystä, mutta kyllähän sen auton nyt huomaa kun se siinä seisoo hätävalot päällä ja vierestä mahtuu hyvin ohi. Toisaalta tenttiin mennessä ei tarvitse sitä lisäjännitysmomenttia, kun bussi lähtee nokan edestä edellä aikatauluaan ja seuraava jättää tulematta. Onneksi olin kerrankin varannut riittävästi aikaa, että ylimääräinen 20 minuutin hukkaus ei haitannut.

Retiro-puistosta on taas tullut olohuoneeni kun lämpötila auringossa lähentelee varmaan kahtakymmentä. Tänään sain juttuseuraa kun viereeni ainoalle auringonvalossa olevalle penkille tuli herrasmies. Hän aloitti kyselemällä tenttipapereistani, joita esitin lukevani ja lopulta päätyi kertomaan Suomen itsenäistymisestä. Mies haluaisi oppia englantia ja päivitteli kuinka meille pohjoismaalaisille on niin helppoa opetella kieliä. Valaisin, että ei, vaan meillä panostetaan kieliopintoihin, koska suomen kielellä ei pitkälle Suomen rajojen yli pötkitä. Ennen lähtöäni mies kertoi pitävänsä suomalaisesta kahden euron kolikosta. Niinhän me kaikki!

Nyt kun näin hyvän tekstin taas kirjoitin, niin jatketaanpas. Tuli kämppisten kanssa juttua kuukausien nimistä eri kielillä, koska saksaksikin (mul on uus saksalainen tyttökämppis joka on MUA päätä pidempi!) tammikuu on esimerkiksi Januar. Espanjaksi se on kuitenkin Enero ja sitä rataa. Kerroin suomeksi jokaisen kuukauden perässä olevan sana kuu. Jatkoin pohdiskelua, että hei tammihan on myös sana! Koska tammen englannin- tai espanjankielinen nimi ei löytynyt sanavarastosta, käänsin tammikuu=tree moon. Lähdin siitä sitten reippahasti kohti koulua, ja 40 minuutin bussimatkalla jatkoin aivotyöksentelyä sanakirja.org seuranani. Päättelytehtävä: pearl moon, paint (s) moon, seedtime moon, summer moor, hay moon, living moon, fall moon, mud moon, dead moon, christmas moon. Ehdottomasti kolahti marraskuun käännös, onhan se aika tappokuukausi. Huhtikuusta jos joku keksii väännöksen niin heti tieto tänne. Mielestäni tässä on kyllä ensimmäinen suomen kielessä fiksusti ajateltu asia, eihän noi muilla kielillä tarkota yhtään mitään!

Hasta primera luna
Annastiina

Vacaciones

Kolmen viikkoa Suomessa. Onneksi kirjoitin alkujärkytyksiäni ylös, koska nyt en tuunistaisi niistä yhtäkään. Hauskaa huomata, kuinka normaalit asiat tuntuivat valtavan eksoottisilta, melkeen pystyin samaistumaan maahanmuuttajien mietteisiin. 

Ensimmäisiin outouksiin törmäsin heti Helsinki-Vantaalla. Lattiapesurilla köröttävä siivoojamies meni tervehdyksiä huutavan kollegansa ohitse vastaten ”mmmmhm”. ¿Como? Suu auki aikuinen ihminen! Vessasta löytyi ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen vetävä vessa, kunnolliset vesihanat, saippuaa sekä käsikuivausrulla samalla kertaa.

Huoltoasemalla yritin moikata myyjää Holalla, vuoropuhelu oli enemmän kuin "otatko pussin" ja ostoksena oli makuvissyä! Pullo ei ollutkaan rutattavaa materiaalia, vaan se piti säästää panttia varten. Ihmisten epäsiisteys myös pisti ensimmäistä kertaa pahasti silmään: collegehousuja, tuulitakkeja ja likaisia sotkunutturoita. Vessassa oli outoa pestä käsiä sukkasillaan ilman sisätossuja.

Törmäsin mun ihanaan talkkariin lumikoneensa kanssa

   

Aamu Hesarilla, Moccamasterin kahvilla ja aamu-tv:llä on aika bueno. Huomasin myös olevani paljon puheliaampi asiakaspalvelutilanteissa. Onhan se helpompi heittää typerääkin läppää, kun on varma, että vastapuoli ainakin ymmärtää kielioppisi, vaikka sisältö muuten olisi puutteellista. Yleisessä vessassa saatoin myös sanoa, että ”saippua olikin täältä loppu” tai ”onko sulla kirjastokorttia avaamaan tätä vessaa ku mä näköjään unohdin” vaikka vastausta ei yleensä kuulunutkaan. 

 

Bussia odottaessa ei tarvinnut miettiä, millä lauseenrakenteella ilmaisisi selityksen, jos bussikortti on mennyt vanhaksi. Tosin Suomessa ei selittelyt edes auttaisi. Ihmisten tuijotus oli myös aika häiritsevää, kahvilassa joku pöytäseurue lopetti keskustelun ja kääntyi arvioimaan tulijoita. Monet vastaantulijat myös katsoivat silmiin ja HYMYILIVÄT? Häh, luulin jo jättäneeni sombreron päähän.

Perjantaina loppuu karavaanarielämä, pääsen omaan sänkyyn ja elämäni ei ole riippuvainen ilmaisesta wlan-yhteydestä. Olen hyvin iloinen, että Erasmukseni jatkuu vielä. Nyt tiedän mitä odottaa, mitä tehdä toisin ja miten nauttia ajasta enemmän.

Al cielo,

Annastiina