Mi visitante

Viikko sitten kävin hakemassa Bajarasin kentältä kiljuvan tyypin. Metrolle suunnatessamme pari suomalaista kysyi, tiedämmekö miten keskustaan pääsee. Rehvakkaasti kerroin asuvani täällä, ja pian olin vastuussa kahden ventovieraan lomanaloituksen sujuvuudesta. Matkalla ilmeni, että nämä naiset olivat myös Turusta. "Taino emmä varsinaisest Turust oo vaa siit vierest Kaarinast tai oikeestaa sellasest paikast ku Littoinen." Ei kuitenkaan samassa talossa olla ilmeisesti koskaan asuttu.

Ensimmäisenä iltana lähdettiin heti yhden kämppikseni kanssa tapaksille ja tsekkaamaan muutama baari/pubi/klubi. Tasapainoksi pidettiin seuraavana iltana koti-ilta Putouksen parissa. Ihanaa kun kämpillä oli kerrankin ihminen joka puhuu sun kieltä, ymmärtää sun huumorin ja tietää että nälkäkiukun kanssa ei pelleillä! Toisena päivänä lähdettiin viideksi tunniksi ostoskeskukseen, ja illalla kattoterassille, jonne pääsen aina fiilistelemään vieraideni kustannuksella, hehe.

Maanantaina käytiin San Miguelin kauppahallissa syömässä ja ihailemassa kaikennäköisiä kakkuja. Calle Mayorin katu on myös täynnä leipomoita ja ikkunasyömistä voi harrastaa monen korttelin ajan. Aloimmekin pohtia, josko espanjalaisen hoikkuuden salaisuus on överimakeat kakut. Riittää että niitä katsoo ja haistaa, niin makeanhimo on täytetty. Aamupalakahvilassa vertailimme paikallisten päivänaloitusta leivoksella, croisantilla tai muulla rinkulalla. Omilta tarjottimiltamme löytyi foccaciaa, tuoremehua, kahvia ja brownie..

Kanttiksia!

Keskiviikkona käytiin kuninkaanlinnassa, sisäänpääsy on nyt talvikaudella ilmainen joka päivä 16-18. Olihan se ihan näkemisen arvoinen, mutta kyllä huoneet oli alle tunnissa kierretty. Linnassa järjestetään edelleen kuninkaallisten tilaisuuksia, ja jos katolla näkyy kaksi Espanjan lippua, on kuningaspari paikalla. Juan Carlosin luovuttua kruunustaan kesäkuussa, uuden kuninkaan juhlallisuudet järjestettiin täällä.

Kuninkaanlinnalta kävelimme Templo de Debodille, jossa aurinko oli juuri laskemassa. Täällä on nyt pientä ruskaa havaittavissa. Samaan aikaan jouluvaloja sytytellään.

Jouluvalojen lisäksi lähestyvästä pyhästä kertoo jouluarpojen myynti. Loteria de Navidad lukee joka paikassa, kadut ovat piukassa arpamyyjiä, tavaratalojen sisäänkäynneille on pystytetty kojuja ja mainoksia on jokaisessa bussissa ja kaupassa. Lottoon myydään ilmeisesti rajoitettu määrä arpoja, koska jono erääseen arpaliikkeeseen on ollut aina kadulle asti, mutta nyt se jatkuu lähes yhden kadun päästä päähän. Tai ehkä tästä tietystä liikkeestä oli viime vuoden voittaja ostanut arpansa. Myyntipisteet myyvät yleensä vain paria eri arpanumeroa, ja jos koko kylä käy ostamassa arpansa samasta kojusta, rikastuu koko naapurusto voiton osuessa tähän numerosarjaan. Potti voi olla jopa 2,6 miljardia euroa ja yksi arpa maksaa 200€! Arvoissa on valmiiksi tulostettu viiden numeron sarja, ja jokaista numerosarjaa myydään noin 200 kappaletta. Arvasta voi ostaa myös kymmenesosan, jolloin mahdollisesta voitosta lunastaa 1/10. Kuulemma yli 90 prosenttia espanjalaisista aikuisista osallistuu tähän jouluarvontaan. Lotto on niin suosittu, sillä potti on huima, pelipotista palautetaan ostajille normaalia suurempi osa eli 70%, ja potti jaetaan eri voittoluokkiin, jolloin voittajia voi olla yli miljoona. El gordo-pääpotin arvontatilaisuus on kolme tuntia kestävä spektaakkeli 22. joulukuuta.

Noin puolessa välissä jonoa

Muutama tunti sitten saatoin kyläilijäni takaisin lentokentälle. Helsinki-lennon check-innissä edessämme kyykkäili huokaillen eräs naishenkilö fleecepuvussaan. Noustuaan ja huomenet toivotettuaan saimme kuulla pienen yksinpuhelun, joka sisälsi mm. vaellusta Gibraltarilla, ambulanssihoitoa vaatineet rakot, hikiset tennissukat ja eropohdiskelua väkivaltaisesta aviomiehestä. Itse aloin pohdiskella päässäni, voisiko paluuta näiden ihmisten pariin lykätä vielä vuodella.

Un saludo,
Annastiina

Madrid por la noche

Tultiin juuri kämppiksen kanssa vähän venähtäneeltä sushi-reissulta. Hän oli kuullut Salamancassa olevasta sushi-paikasta, ja lähdettiin reissuun heti koulusta tultuani. Salamanca (Espanjasta löytyy myös tämän niminen kaupunki, mutta nyt kyseessä Madridin kaupunginosa) on kaupungin kalleinta ja trendikkäintä aluetta, myös sushi-paikassa oli samanlainen glamour-tunnelma. Viereisessä pöydässä istui jotain Espanjan pohattoja lippikset päässä kultakellot välkkyen. Riisirullat ei kuitenkaan olleet ökyhintaisia.

Katu oli niin täynnä ihmisiä ja elämää (Madridissa torstai on yleinen pikkulauantai), että päätimme lähteä houkutusten mukaan. Kaikki pubit ja niiden edustat olivat täynnä pukumiehiä kiiltokengissään ja naisia jakkupuvuissa. Silti meininki oli rento ja baarit olivat tavallisia espanjalaisia tabernoja. Kämppikseni on jättämässä Madridin kuukauden päästä, ja hänen haikaillessaan tilannetta, tajusin samalla itsekin miten paljon rakastan tunnelmaa näissä baareissa. Ihmiset ovat iloisa ja onnellisia, työsalkut kädessään hengaamassa kavereittensa kanssa. Ehdottomasti yksi asia, jonka tästä kaupungista voisi levittää jokaiseen maan koloon.

Yleensäkin se, miten paljon ihmiset täällä seurustelevat ja puhuvat on välillä hämmentävää. Baareissa saa tehdä töitä, että suomalainen harmaapeippoääni kuuluu paikallisten tumman basson yli. Koulussakin yleensä vaan ihmettelee ennen tuntien alkua olevaa älämölä, ihmiset istuvat pöydillä tai potkivat ryhmässämme uudeksi hitiksi muodostunutta paperipalloa. Ja españolien kansallisurheiluun kuuluu aina vauhkoamista, käsien huitomista ja lopuksi tappelu kuka potkaisi pallon ulos ikkunasta. Kadulla vastaantulijoilla on aina juttu kesken, eikä edes hississä tule kiusallista hiljaisuutta. Mistä ne oikeen keksii sitä tarinaa?

Kotimatka kului rakennuksia kuvaten, uskomattomia valoilmiöitä. Ei voi kun ihastella espanjalaista rehvakkuutta. Huomenna tulee ihana ystävä Suomesta kylään ja saan taas fiilistellä tätä paikkaa uudessa kulmassa ja viettää aikaa parhaan ihmisen kanssa, jee! Lämpötilakin nousee sopivasti kymmenellä asteella, life is good.

Besos,
Annastiina

Porto, Portugal

Ehdin tosiaan olla tiistai-illan ja keskiviikon kotona, kun piti taas lähteä reissaamaan, tällä kertaa Espanjan ulkopuolelle. Laskeskelin, että tuona puolenatoista päivänä olin koulussa/koulun kirjastossa 13 tuntia, joten jossain se reissailu taas kostautuu. Torstaiaamulla kuitenkin iloisena ajoissa Madridin lentokentällä ja Ryanairin kengurubensalla rajan yli Portugaliin.

Saavuimme Porton keskustaan kymmenen aikoihin, kävimme jättämässä laukkumme hostellin säilytykseen ja lähdimme tutkimaan ympäristöä. Löysimme kartasta mercadon eli kauppahallin, joka osoittautui melko karuksi ulkoilmatoriksi.

Muutenkin karun ensikuvan antanut kaupunki näytti parastaan kauppahallin ulkopuolella, kun pääsimme todistamaan kauppatavaran logistiikkaketjua. 

Vähän naturellimpaa matskua.

Toivoin, että olimme vain sattuneet kaupungin itäblokkityyliseen osaan, mutta maan toiseksi isoimmassa kaupungissa huomasi muutenkin Portugalin taloudelliset vaikeudet. Hostellihuoneen oven avattuani, kerroin haistavani hometta. Vessan katosta löytyikin mustia täpliä ja kylpyammeen tiivistelistat olivat jo kauniin vihreät. Matkaseuran erinäköisten mieltymysten vuoksi, jätimme keskustelun yöpymisestä myöhemmäksi ja lähdimme ulos homeluolasta.

Keskustaa ja kauppakatua kierrellessä tajusimme, että itäblokkityyli on täällä muodissa. Hylättyjä taloja oli enemmän kuin asutettuja, jotka nekin näyttivät todella surullisilta. Ihmisillä oli kuluneita vanhanaikaisia vaatteita, ja asunnottomia näkyi enemmän kuin kulkukoiria.

Ei sitä tämän kauemmas tarvinnutkaan mennä tunteakseen olevansa "valkoinen rikas". Porto on myös jonkun lähteen mukaan Euroopan sateisin kaupunki, joka sai rakennukset ja ihmiset näyttämään vielä enemmän masentuneilta.

Hämmennyksen jälkeen yritimme keskittyä positiivisiin asioihin, kuten matkan ainoaksi jääneeseen auringonsäteeseen, mereen ja paikallisten englannintaitoon. Jokainen pikkukaupankin myyjä vaihtoi sujuvasti englantiin kun astuimme sisään, ja ruokalistoissa oli valmiina englanninkielinen puoli. Turismiin oli selvästi panostettu useamman eri ketjun turistibussilla, jokiristeilijällä ja upouudella näköalahissillä. Heti lentokentällä sai lattiasta katsella kaupungin nähtävyyksiä, ja kartat jaettiin käteen terminaalista poistuessa.

The sunshine

Illalla pienen keskustelun jälkeen, päätimme vaihtaa homehostellimme läheiseen neljän tähden hotelliin. Hotelliin kirjautuminen sulkeutui puolilta öin, ja pienen juoksun jälkeen olimme sopivasti viisi minuuttia ennen paikalla. Laitoimme hostelliin sähköpostia, koska emme ehtineet respalle selitellä lennokasta lähtöämme. Hostelli palautti rahamme ystävällisesti molemmista öistä, ja olimme lopulta kaikki sovussa valmiiksi pedatuissa sängyissämme. Pääsin myös pitkästä aikaa kunnon hotelliaamiaiselle, jossa aamiaisbrunssihamsteri nautiskeli muiden vielä nukkuessa. 11 euroa eikä suomalaisesta hotelliaamiaisesta puuttunut kuin karjalanpiirakat ja kananmunat!! 

Seuraavana päivänä laskeuduimme näköalahissillä portviinitiloille, joita joen toinen ranta oli täynnä. Turistilippumme sisälsi kolme portviinimaistajaista, joista ensimmäiseen kuului myös opastettu kierros. Portviinihän on täältä Portosta kotoisin.

Illalla kävimme etsimässä kaupungista elämää, koska edellisenä iltana ainoasta aukiolevasta kahvilasta kerrottiin, että marketitkin menivät seitsemältä kiinni. Karttaan oli merkattu Nightlife spot, johon suhtauduimme vähän epäilevästi. Googlasimme kaupungin suosituimman yökerhon, ja päättelimme siellä päin olevan ainakin ihmisiä. Kerhoa ei löytynyt, ja kadulla olevat paikalliset neuvoivat kaikki eri suuntiin. Törmäsimme espanjalaisiin, jotka myös etsivät Porton sydäntä. He pysäyttivät muutaman portugalilaisen, ja lopulta me suomalaiset olimme tulkkaamassa keskustelua näille naapurimaan kansalaisille. Espanjalainen hölötti murteellaan espanjaa, jota portugalilainen ei ymmärtänyt, hän yritti vastata englanniksi, jota espanjalainen ei ymmärtänyt.

Epäselvässä tilanteessa päätimme ottaa riskin, ja lähdimme seuraamaan ihmisvirtaa, joka näytti suuntaavaan keskusaukiolta ylöspäin. Pienen ylämäen jälkeen löytyi kolme poikkikatua täynnä ihmisiä ja pubeja. Joku paikallinen valaisi kaupungin olevan totaalisen kuollut arkisin.

Viimeisenä päivänä kävimme jokiristeilyllä ja tarvoimme hetken aikaan kaatosateessa. Hotellin sattuessa sopivasti reitillemme, menimme hetkeksi kuivattelemaan, ja päätimme lähteä lentokentälle ajoissa ja syödä siellä. Kaupunki oli aika lailla nähty, ja ylämäkikävely sateessa kastelee jännästi pohkeet ja selän.

Kaupungista jäi vähän surullinen kuva, mutta ihmiset olivat Madridiin verrattuna todella ystävällisiä. Vaikka omalla metropysäkillä oli ihana tunne kotiinpaluusta, sai heti kulman takana kyynerpään kylkeen joltain kiireiseltä suurkaupunkilaiselta, eikä maan isoimmasta tavaratalosta El Corte Inglésistä taaskaan löytynyt englannin kielen taitoista henkilöä kun yritin hakea piilarinestettä. Matkailu avartaa tai jotain.

Tchau,
Annastiina

Bilbao & San Sebastián

Huikeasta reissusta palattu! Koitan muistaa mitä kaikkea tehtiin, voi tulla pitkä matkaraportti.

Perjantaiaamulla lähdettiin bussilla kohtia Bilbaoa. Ajanhahmottamiseni oli taas luokkaa typerä, ja ajattelin ehtiväni hyvin jos lähden puoli tuntia ennen, koska metrokartan mukaan bussiasemalle kestäisi 18 minuuttia. Kolme kuukautta tunneleissa pyörineenä ei tullut mieleen, että metroja täytyy yleensä odottaa, ja metrotunneleissa kävellä pitkiäkin matkoja. Eikä käynyt mielessä, että miljoonakaupungin bussiasema voi olla melko iso. No, saavuin sopivasti asemalle 4 minuuttia ennen bussin lähtöä. Rullaportaiden juoksua laukun kanssa, eväspussin hajoaminen portaisiin, kaverin ilmoittaman väärän (olemattoman) bussilaiturin metsästys aseman ulkopuolella... Pääsin bussille kuitenkin vain minuutin yli, jolloin kiitin maan yhtä huonoa aikataulutuskykyä, ja sitä, että kuski saapui tupakalta vasta muutaman minuutin päästä. Viiden tunnin ajan sain rauhoitella sykettä bussissa.

Bilbaossa hotellille suunnistaminen oli hieman helpompaa yhtä reittiä edestakaisin menevällä raitiovaunulla. Lähdimme kartsalle, jonka nähtävyydet oli muutamassa tunnissa kävelty, hienoja kirkkoja ja vanha kaupunki. Seuraavana päivänä ohjelmassa oli kaupungin "uuden" puolen tarkastaminen ja Guggenheim. Ajattelimme viettää iltaa uudella puolella, koska vanhat kaupungit yleensä laittavat ovensa säppiin illaksi. Bilbaossa homma toimi kuitenkin toisin päin, uusi kaupunki kuoli jo auringon laskiessa ja vanhan kaupungin pienet pubit olivat täynnä ihmisiä yömyöhään.

Sunnuntaina lähdimme bussilla San Sebastianiin. Reitti meni mielenkiintoisia kapeita katuja pitkin meren rantaa, mutta perillä oltiin vain tunti myöhässä. Hotellihuone meinasi viedä voiton sateessa suoritetulta kaupunkikävelyltä, mutta onneksi lähdimme reippailemaan. Jopa pimeänä sateisena sunnuntaina kaupunki vaikutti ihanalta. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja kaikki puljut auki. Maanantai oli tosin Madridissa pyhäpäivä, mutta pyhät vaihtelevat täällä jopa kaupunkien sisällä, joten en tiedä onko San Sebastian normaalistikin sunnuntaisin noin elävä.

Seuraavana päivänä saimme ihastella kaupunkia auringonpaisteessa. Ero olikin hämmentävä, koska illalla emme olleet erottaneet vieresämme pystysuoraan noussutta vuorta. Nousimme lievästi epäilyttävällä junalla kiskoja pitkin vuorelle, josta oli hiljentävät näkymät. Merta oli mukava tuijotella Ranskaan asti. Saimme myös vieraita, sillä muutama Sevillaan lähtenyt roadtrippaaja päätti poiketa nopeasti Espanjan halki Pohjoiseen.. 

Rakastuin San Sebastianiin totaalisesti, tässä helmessä ihmisten pitäisi käydä Etelärannikon sijaan. Kaupunki vaikutti puolet isompaa Bilbaota menevämmältä, koska kaduilla oli ihmisiä ja liikkeitä vieri vieressä. Bilbao on ehkä laajemmalle levittynyt "suurkaupunki", kun taas Sabessa yhdistyi ranta-, satama- ja vuoristokaupunki. Kaupunki on myös kuuluisa ruokakulttuuristaan parinkymmenen Michelin-tähden ravintolansa kanssa.

Portaletas -ravintolan pintxos eli tapaksia, hyvää ja halpaa!!

Sitten viikon kouluhommat yhdessä yössä, buenas noches..
Annastiina

Madrileña

Huh, nyt on hetki aikaa kirjotella sitten viime torstain. Tullut ahdettua kalenteri melko tiivisti täyteen, ja välillä pitää nukkuakin. Viime viikonloppuna juhlittiin halloweenia, ensin kavereitten kämpillä ja myöhemmin baarissa. Vaikka baareja tässä kaupungissa on enemmän kuin ruokakauppoja, jonot olivat joka paikkaan valtavat. Kiirettä aiheutti myös muutama koe, jotka piti käydä rustaamassa, mutta niitä mietitään seuraavaksi sitten joulukuussa, jes!

Huomenna lähdetään parin suomalaisen kanssa Pohjois-Espanjaan Bilbaoon ja San Sebastianiin. Maanantai on vapaapäivä ja reissu venyikin pe-ti mittaiseksi. Ja siitä parin päivän päästä lähdetään toisella kokoonpanolla lentokentän kautta Portugaliin. Jos sitä vaikka oppisi pakkaaman. 

Olen taas lähinnä valittanut kaikille Suomen päässä, milloin mistäkin. Oikeasti olen ihan rakastunut tähän kaupunkiin. Välillä pitää vaan tehdä ratkaisuja, kuten kävellä kaksi metropysäkkiä koulumatkalla, jotta näkee taas auringon. Luulen myös, että jouluna Suomessa äitin nurkissa vietetyt kolme viikkoa saavat kaipaamaan aika äkkiä takaisin.

Turussa kuulemma jo pyryttää lunta, mutta kyllä täälläkin on jo hanskat ja huivit kaivettu esiin. Kylmyydestä on vaan vähän mukavampi nauttia auringon paisteessa kuivassa kelissä, hehe. Kuvituksena sekalaisia otoksia pitkin Madridia.

Me voy,

Annastiina