Katu oli niin täynnä ihmisiä ja elämää (Madridissa torstai on yleinen pikkulauantai), että päätimme lähteä houkutusten mukaan. Kaikki pubit ja niiden edustat olivat täynnä pukumiehiä kiiltokengissään ja naisia jakkupuvuissa. Silti meininki oli rento ja baarit olivat tavallisia espanjalaisia tabernoja. Kämppikseni on jättämässä Madridin kuukauden päästä, ja hänen haikaillessaan tilannetta, tajusin samalla itsekin miten paljon rakastan tunnelmaa näissä baareissa. Ihmiset ovat iloisa ja onnellisia, työsalkut kädessään hengaamassa kavereittensa kanssa. Ehdottomasti yksi asia, jonka tästä kaupungista voisi levittää jokaiseen maan koloon.
Yleensäkin se, miten paljon ihmiset täällä seurustelevat ja puhuvat on välillä hämmentävää. Baareissa saa tehdä töitä, että suomalainen harmaapeippoääni kuuluu paikallisten tumman basson yli. Koulussakin yleensä vaan ihmettelee ennen tuntien alkua olevaa älämölä, ihmiset istuvat pöydillä tai potkivat ryhmässämme uudeksi hitiksi muodostunutta paperipalloa. Ja españolien kansallisurheiluun kuuluu aina vauhkoamista, käsien huitomista ja lopuksi tappelu kuka potkaisi pallon ulos ikkunasta. Kadulla vastaantulijoilla on aina juttu kesken, eikä edes hississä tule kiusallista hiljaisuutta. Mistä ne oikeen keksii sitä tarinaa?
Kotimatka kului rakennuksia kuvaten, uskomattomia valoilmiöitä. Ei voi kun ihastella espanjalaista rehvakkuutta. Huomenna tulee ihana ystävä Suomesta kylään ja saan taas fiilistellä tätä paikkaa uudessa kulmassa ja viettää aikaa parhaan ihmisen kanssa, jee! Lämpötilakin nousee sopivasti kymmenellä asteella, life is good.
Besos,
Annastiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti