Porto, Portugal

Ehdin tosiaan olla tiistai-illan ja keskiviikon kotona, kun piti taas lähteä reissaamaan, tällä kertaa Espanjan ulkopuolelle. Laskeskelin, että tuona puolenatoista päivänä olin koulussa/koulun kirjastossa 13 tuntia, joten jossain se reissailu taas kostautuu. Torstaiaamulla kuitenkin iloisena ajoissa Madridin lentokentällä ja Ryanairin kengurubensalla rajan yli Portugaliin.

Saavuimme Porton keskustaan kymmenen aikoihin, kävimme jättämässä laukkumme hostellin säilytykseen ja lähdimme tutkimaan ympäristöä. Löysimme kartasta mercadon eli kauppahallin, joka osoittautui melko karuksi ulkoilmatoriksi.

Muutenkin karun ensikuvan antanut kaupunki näytti parastaan kauppahallin ulkopuolella, kun pääsimme todistamaan kauppatavaran logistiikkaketjua. 

Vähän naturellimpaa matskua.

Toivoin, että olimme vain sattuneet kaupungin itäblokkityyliseen osaan, mutta maan toiseksi isoimmassa kaupungissa huomasi muutenkin Portugalin taloudelliset vaikeudet. Hostellihuoneen oven avattuani, kerroin haistavani hometta. Vessan katosta löytyikin mustia täpliä ja kylpyammeen tiivistelistat olivat jo kauniin vihreät. Matkaseuran erinäköisten mieltymysten vuoksi, jätimme keskustelun yöpymisestä myöhemmäksi ja lähdimme ulos homeluolasta.

Keskustaa ja kauppakatua kierrellessä tajusimme, että itäblokkityyli on täällä muodissa. Hylättyjä taloja oli enemmän kuin asutettuja, jotka nekin näyttivät todella surullisilta. Ihmisillä oli kuluneita vanhanaikaisia vaatteita, ja asunnottomia näkyi enemmän kuin kulkukoiria.

Ei sitä tämän kauemmas tarvinnutkaan mennä tunteakseen olevansa "valkoinen rikas". Porto on myös jonkun lähteen mukaan Euroopan sateisin kaupunki, joka sai rakennukset ja ihmiset näyttämään vielä enemmän masentuneilta.

Hämmennyksen jälkeen yritimme keskittyä positiivisiin asioihin, kuten matkan ainoaksi jääneeseen auringonsäteeseen, mereen ja paikallisten englannintaitoon. Jokainen pikkukaupankin myyjä vaihtoi sujuvasti englantiin kun astuimme sisään, ja ruokalistoissa oli valmiina englanninkielinen puoli. Turismiin oli selvästi panostettu useamman eri ketjun turistibussilla, jokiristeilijällä ja upouudella näköalahissillä. Heti lentokentällä sai lattiasta katsella kaupungin nähtävyyksiä, ja kartat jaettiin käteen terminaalista poistuessa.

The sunshine

Illalla pienen keskustelun jälkeen, päätimme vaihtaa homehostellimme läheiseen neljän tähden hotelliin. Hotelliin kirjautuminen sulkeutui puolilta öin, ja pienen juoksun jälkeen olimme sopivasti viisi minuuttia ennen paikalla. Laitoimme hostelliin sähköpostia, koska emme ehtineet respalle selitellä lennokasta lähtöämme. Hostelli palautti rahamme ystävällisesti molemmista öistä, ja olimme lopulta kaikki sovussa valmiiksi pedatuissa sängyissämme. Pääsin myös pitkästä aikaa kunnon hotelliaamiaiselle, jossa aamiaisbrunssihamsteri nautiskeli muiden vielä nukkuessa. 11 euroa eikä suomalaisesta hotelliaamiaisesta puuttunut kuin karjalanpiirakat ja kananmunat!! 

Seuraavana päivänä laskeuduimme näköalahissillä portviinitiloille, joita joen toinen ranta oli täynnä. Turistilippumme sisälsi kolme portviinimaistajaista, joista ensimmäiseen kuului myös opastettu kierros. Portviinihän on täältä Portosta kotoisin.

Illalla kävimme etsimässä kaupungista elämää, koska edellisenä iltana ainoasta aukiolevasta kahvilasta kerrottiin, että marketitkin menivät seitsemältä kiinni. Karttaan oli merkattu Nightlife spot, johon suhtauduimme vähän epäilevästi. Googlasimme kaupungin suosituimman yökerhon, ja päättelimme siellä päin olevan ainakin ihmisiä. Kerhoa ei löytynyt, ja kadulla olevat paikalliset neuvoivat kaikki eri suuntiin. Törmäsimme espanjalaisiin, jotka myös etsivät Porton sydäntä. He pysäyttivät muutaman portugalilaisen, ja lopulta me suomalaiset olimme tulkkaamassa keskustelua näille naapurimaan kansalaisille. Espanjalainen hölötti murteellaan espanjaa, jota portugalilainen ei ymmärtänyt, hän yritti vastata englanniksi, jota espanjalainen ei ymmärtänyt.

Epäselvässä tilanteessa päätimme ottaa riskin, ja lähdimme seuraamaan ihmisvirtaa, joka näytti suuntaavaan keskusaukiolta ylöspäin. Pienen ylämäen jälkeen löytyi kolme poikkikatua täynnä ihmisiä ja pubeja. Joku paikallinen valaisi kaupungin olevan totaalisen kuollut arkisin.

Viimeisenä päivänä kävimme jokiristeilyllä ja tarvoimme hetken aikaan kaatosateessa. Hotellin sattuessa sopivasti reitillemme, menimme hetkeksi kuivattelemaan, ja päätimme lähteä lentokentälle ajoissa ja syödä siellä. Kaupunki oli aika lailla nähty, ja ylämäkikävely sateessa kastelee jännästi pohkeet ja selän.

Kaupungista jäi vähän surullinen kuva, mutta ihmiset olivat Madridiin verrattuna todella ystävällisiä. Vaikka omalla metropysäkillä oli ihana tunne kotiinpaluusta, sai heti kulman takana kyynerpään kylkeen joltain kiireiseltä suurkaupunkilaiselta, eikä maan isoimmasta tavaratalosta El Corte Inglésistä taaskaan löytynyt englannin kielen taitoista henkilöä kun yritin hakea piilarinestettä. Matkailu avartaa tai jotain.

Tchau,
Annastiina