Las Turistas

Perjantaina Madridiin saapui naisvaltaa edustamaan äiti ja mummu. He olivat varanneet majapaikan jopa lähempää Puerta del Solia kuin missä itse asun, ja saivat ihmetellä suurkaupungin vilinää heti omalta parvekkeeltaan. Sain jo toisen tyhjän matkalaukun täytettäväksi ja kotiin lähetettäväksi jee! Vieraiden levättyä hetken, lähdettiin vähän käppäilemään kartsalle, ja löydettiin mukava Argentiinalainen ruokapaikka oopperatalon vierestä.

Aamukahville herättiin yhdeksän aikoihin. Valinnanvaraa ei kauheasti ollut, sillä tämä kaupunki heräilee vasta kymmenen jälkeen, mutta Rodilla ei ikinä petä. Maistettiin oikeen espanjalaista aamupalaa eli paistettua patonkia oliviiöljyn ja tomaattipyreen kera haha.

Aaamupalan jälkeen lähdettiin kiertämään kaupunkia. San Miguelin kauppahallin avaamista piti odottaa hetki, mutta päästiin ihmettelemään eroavaisuuksia Turun kauppahalliin. Kuninkaanlinnan pihassa oli rivissä viisi bussia ja lisää tuli koko ajan. Bussit oli täynnä sotilaita ja pihalla oli muutakin tapahtumaa, jengiä juhlavaatteissa ja VIP-kortit kaulassa. Käytiin viereisessä katedralissa, koska pihalla oli pientä sekasorron tuntua. Myöhemmin käveltiin linnaa ympäri ja toisella puolella oli aitauksia ja huomasimmekin olevamme yhtäkkiä väärällä puolella, kun vastaan tuli vain naisia mekot päällä. Kierrettiin aidan taakse ja jäätiin aitiopaikalle istuskelemaan aurinkoon ja odottamaan josko jotain tapahtuisi. Toisetkin istumaan jääneet turistit kyselivät, mitä täällä odotetaan, joten pällisteltiin kaikki yhtä tietämättöminä.

Kyllähän sieltä lopulta alkoi kuulua torven soittoa ja sotilaiden marssia. Perinteistä Espanjan toimintaa taas, että tuosta sotilaiden marssialueelta alettiin siivota porukkaa pois vasta juuri ennen juhlan alkua. Suomessa alue olisi rajattu ja vartioitu jo hyvissä ajoin.

Sotilailla varustuksena mm. saha ja kuokka

Ilmeisesti jokin kunniavieraiden palkitsemistilaisuus joka kesti varmaan toista tuntia. Jatkettiin matkaa ja pysähdyttiin syömään Gran Víalle lounasleivät, jotka osoittautuivatkin kunnon annoksiksi, ja lähdettiin viettämään siestaa hotellille. Hyvissä ajoin heränneinä siestankin jälkeen oli vielä hyvin aikaa, joten lähdettiin Retiron puistoon. Vieraani tykkäsivät katsella erilaista maailmanmenoa ja istuskeltiinkin penkillä katselemassa ihmisiä ja vilinää. Kristallipalatsissa on taas jokin näyttely, tällä kertaa jotai itämaa-tyylistä ja sisälle on pystytetty teltta.

Seuraavana aamuna herättiin samoihin aikoihin, ja suunniteltiin pyhittää sadepäivä ostoksille. Aamupalan jälkeen törmättin taas tapahtumaan Solilla, kun maraton kulki keskustan halki. Kaupat olivat kiinni, sillä muutenkin vilkas kauppakatu oli nyt suljettu maratonin radaksi.

Katseltiin vähän aikaa juoksijoita, ja yritin bongata kaveriani joka oli myös juoksemassa, mutta eihän siitä massasta ketään erottanut. Mentiin sadetta suojaan churroille, ja sopivasti kaupat olivat auki ja maraton loppu kun saimme kaikki sulkaat pois suupielistä.

Ostosten ja pienen siestan jälkeen hypättiin kiertobussiin, jonka aloitus oli myös myöhästynyt maratonin takia. Samalla lipulla pääsi molemmille reiteille ja kierrettiinkin ensin toinen reitti, josta kauimmainen alue oli minullekin valloittamatonta aluetta. Toisella kierroksella hypättiin pois Templo de Debodin kohdalla, ja käveltiin sieltä joelle. Sopivasti aurinko alkoi taas paistaa, joten istuskeltiin hetki puistossa. Nousiin ylös joelta kuninkaanlinnan kohdalla ja kierrettiin bussireitti loppuun. Olen kerran ollut auton kyydissa Gran Víalla, mutta on se aika luksusta mennä upeiden talojen välissä ilman että tarvitsee väistellä jatkuvasti ihmisiä.

Illalla käytiin vielä syömässä pitkän kaavan mukaan ja mentiin hotellille juoruamaan tyttöjen kesken ;) Ihana visiitti taas! Jäljellä on enää yksi vierailija ennen kotiin paluuta.

Huomenna olisi lähtö Barcelonaan viikonlopuksi. Katsotaan toteutuuko, perinteistä viime hetken sähellystä taas tietyiltä henkilöitä ja vuokra-auton tilanne on vähän epävarma. Tykkään järjestellä tällaisia asioita ja ottaa itse selvää vaihtoehdoista, siksi tämänkin homman olin meille varannut ajat sitten, mutta kyllä alkaa pinna olla äärimmilleen venytetty kun samat ihmiset alkavat kyseenalaistamaan päätöksiä viimeisenä iltana, vaikka eivät ole asiasta ottaneet selvää.... Eilen illalla etsin kolme tuntia uutta vuokra-autoa, kun edellinen varaus peruutettiin. Tänään aamulla sitten löysin yhden läheltä alkuperäistä lähtöpaikkaa ja -aikaa, sekä samasta hintaluokasta, mutta kyllä tästäkin taas saatiin vääntää. Taas opittiin jotain. 

Vamos a ver
P.S. Toiseksi viimeisen kouluviikon viimeinen päivä alkaa puolentoista tunnin päästä jeeaa!!!
Annastiina

La gente diferente

Tänään oli ensimmäinen esitelmäni tämän luokan kanssa. Enpä muutamaa minuuttia enempää saanut puhua kun kello ja ryhmäläiset kävivät päälle. Mut sijoitettiin heti alussa luokan ns. parhaaseen ryhmään, johon kuuluu myös luokan pormestari, eli vähän vanhempi parrakas Pablo, joka ei kommenttejaan säästele edes kesken opettajien puheiden. Ryhmässämme on myös pariskunta, jonka miesosapuoli on rento ja aina kyselemässä vaihtareilta kaikkea, naishenkilö taas on vähän kaksijakoinen juttu ja pariskunnan riitely on tehnyt mukavan lisän ryhmätöihin. Tässä Espanja-oleskelun aikana olen huomannut stereotypioiden kadonneen aika kauas. Kuvittelin joskus olevani hyväkin lukemaan ihmisiä ja huomaamaan nopeasti oikean luonteen, mutta nämä espanjalaiset kyllä osaavat yllättää. Tämä ryhmäläisemme välillä lähettelee Whatsapp-ryhmään viestejä "We <3 Anastinna" (ei, he eivät vieläkään tiedä nimeäni, vaikka joka kerta korjaan sen raportteihin), ja välillä pommittaa sähköpostiin tehtävälistää ja kommentoi jokaista sanavalintaani projekteissa. Herää paljon tunteita tästä aiheesta, koska ryhmätöitä on täällä jälleen kerran harrastettu aivan liikaa. Viestejä, tapaamisia ja keskusteluita on siis vaihdettu aika paljon juurikin näiden tyyppien kanssa sillä ryhmä on jokaisessa aineessa sama. Eilen sain kuitenkin Pablolta krediittiä omasta osuudestani ryhmätyöhön, olen kuulemma ahkera työpuurtaja, koska olen suomalainen. Heillä oli syksyllä ollut suomalainen poika ryhmässään ja Pablo haluaa kuulemma suomalaisen kanssa naimisiin. En tiennyt oliko kosinta, mutta jätin varoiksi vastaamatta.

Äsken sain myös tietää, että opettaja on antanut aloittamaamme ryhmätyöhön väärän aiheen. Esitys on ensi maanantaina ja huomenna pitäisi korvaukseksi jäädä koulun jälkeen katsomaan puolitoista tuntia kestävä video yrityksen epäeettisistä valinnoista ja tehdä ryhmätyö sen perusteella. Voisi olla ihan hauska leffailta, jos ajankohta ei olisi viikon viimeisen koulupäivän jälkeen klo 21.

Käytiin Kanadan vahvistuksen kanssa hyppytunnilla tutkimassa Pozueloa

Toinen mielestäni epäespanjalainen piirre on se, kuinka hitaasti ihmiset täällä "syttyvät". Esimerkiksi tiskiharjani on pyörinyt keittiössä ensimmäisestä viikosta asti, kun eräs ystävällinen sen Suomesta asti mulle kiikutti! Joku kämppiksistä jopa osti sille oman koukun tiskialtaan viereen, mutta ketään ei ole kommentoinut asiaa mitenkään. Pari päivää sitten espanjalainen kämppikseni alkoi kyselemään, miksi käytän sitä outoa harjaa enkä sitä ällöttävää läpimätää sientä. Selitin, ja hän kokeili ja rakastui, myös toinen kämppis kertoi tutkineensa miten tiskaan, muttei ollut uskaltanut kokeilla. Nyt kaikki sitten käyttävät tiskiharjaani, joku jopa rikkoi koukun kun ei ilmeisesti osannut sitä ripustaa nätisti.

Enkä voisi sanoa näiden tapaamieni espanjalaisten olevan kovin avarakatseisiakaan tai kiinnostuneita erilaisista tavoista elää elämää. Puuron syömistä on nyt ihmetelty lähes joka päivä, eikä heidän mielestään ole ollenkaan kummallista syödä kananmuna-oliviiöljy -keittoa. Ajatuksia on myös aika vaikea muuttaa, enkä jaksa alkaa oikeasti inttämään asioista, koska juttu menee yleensä toisesta korvasta ulos. Olen yhdelle espanjalaiselle sanonut nyt neljä kertaa, että Suomessa ei käytetä sisällä kenkiä/tossuja, mutta hän silti kommentoi aina, että kerran käyttämäni villasukka-sandaali yhdistelmäni on varmasti hyvin yleinen Suomessa kun on niin kylmä. 

En edes voi sanoa näiden olevan vain madridilaisten pääkaupunkiylpeysluonteenpiirre, koska toinen kämppiksistä on Etelä-Espanjasta ja toinen Pohjois-Espanjasta. Koulun oppilaat tosin saattavat olla aika rajoittuneita, sillä ESIC on varsinainen porvareitten kauppakoulu (ei edes ilmeisesti yliopisto?). Pojat ovat usein muuten vaan koulussa puvut päällä, osalla ehkä töitä aamulla, osalla ei. Tänään esitelmäämme varten minua muistutettiin pukeutumaan asiallisesti, ja luokan pukukoodin nähtyäni (tytöillä usein hame, pojilla aina puku kravaatin kanssa) laitoin itsekin jakun ja suorat housut. Kotiin tullessani kämppikseni ihmettelivät missä olin oikein ollut, ei täällä yleisesti panosteta kuulemma tuolla tavalla. Jakku päällä marssiessani kotiin täällä oli muuten kunnon kisakatsomo pystyssä. Atletico-Real jotain pudotuspelejä ja kämppikseni huusi kuin hyeena Atleticon hävitessä viime minuuteilla. Siinä yksi todellinen Espanjalainen stereotypia.

Onhan näissä espanjalaisissa hyvääkin, nyt vaan tulee mieleen näitä toistuvia ja pikkuhiljaa ärsyttävyyden rajoilla olevia tapoja.

Perus pollarihepat ohjaamassa autoa peruuttamaan

Tiistaina yritettiin Suomi-tyttöjen kanssa mennä lounaalle Lavapiésissä sijaitsevalle kattoterassille, mutta siellä ei ollut varaustilanteen mukaan paikkoja. Niimpä lähdettiin Fuencarralille italilaiseen ravintolaan, mutta sekin oli suljettu väliaikaisesti. Onneksi kauppakadun päästä Malasañan puolelta löytyy myös paljon ravintoloita, joten päädyttiin Steakhouse-raflaan, jota olen aikaisemminkin katsellut.

Alkupala ;) Saatiin taas kolmen ruokalajin lounas alle 12 eurolla.

Perjantaina tuleekin taas vieraita ja kaupunkia saadaan kiertää kolmessa sukupolvessa!

Hasta luego
Anastinna

La despedida

Keskiviikkona lähti yksi suomalainen kotimatkalle, joten maanantaina käytiin porukalla juhlimassa ja tiistaina pidettiin Madridin kiertelypäivä. Käytiin syömässä lounasbuffassa Topolino-nimisessä raflassa. Kävin syksyllä istumassa kyseisen paikan terassilla, mutta koska palvelua ei kuulunut lähdettiin suurieleisesti pois. Olen myös katsonut ikkunassa mainostettua 9 euron buffettia epäilevästi, enkä ole koskaan uskaltautunut sisälle Rax-mielikuvan pelossa. Tytöt oli onneksi käynyt testaamassa paikan ja saivat mutkin vakuutettua astumaan sisälle ja ruoka oli oikeasti hyvää! Erilaisia salaatteja ja lihoja perinteisen paellan lisäksi.

Överisyömisen jälkeen oltiin Ellenin kanssa päätetty käydä katkomassa kaksihaaraset pois, ja vieressä olikin kampaamoketju, jossa leikkauksen saa kympillä. Kokemus oli mielenkiintoinen, pesu ja leikkausoperaatio oli aika vauhdikasta ja kotona sai vähän tasoitella latvoja.. No ainakin tukka on nyt paremmassa kunnossa! 

Illalla oli vielä Madridin derby eli Atlético vastaan Real ja lähdettiin katsomaan menoa stadionin lähelle pubiin. Meno olikin aikamoista ja pommit räjähteli, futiskulttuuri on kyllä niin fanaattista täällä. Yksi vaihtari oli mennyt Realin paita päällä tähän Atletin kotimatsii, ja järkkäri oli käskenyt ottaa paidan pois päältä, ihan vaan oman turvallisuuden vuoksi.

Torstai-illalla teki mieli uutta pakkomieltäni eli Döneriä, ja sain Ellenin lähtemään koulun jälkeen pyörimään vielä kartsalle. Tätä kulttuuria kyllä tulee ikävä, klo 23 arki-iltana keskusta on vielä piukassa ihmisiä ja San Miguelista haettujen frozen jogurttejan kanssa oli ihana fiilis vaan käppäillä kaduilla. Perjantaina lähdin yksinäni kiertelemään uusille huudeille, ja kävin pyörimässä myös korisstadionilla. Sain jo puhuttua muutaman mukaan katsomaan peliä. Vastaan tuli myös minipossu talutushihnassa ja tuli aika kotoisa fiilis Litsan kuuluisan possun sukulaisen nähdessä.

Illalla treffattiin mun kulman takana sijaitsevassa pubissa varmaan 15 hengen porukalla. Osaa mentiin vielä odottamaan Puerta del Solille ennen klubille siirtymistä. Noin tunnin pohtimisen jälkeen kaikki hajaantui vähän eri suuntiin ja itse päädyin tanskalaisten kanssa ehkä Madridin kuuluisimpaan seitsemänkerroksiseen klubiin. Ihan uskomattoman hyvä tuuri kyllä käynyt näiden ihmisten kanssa, syksyllä ei näin samanhenkistä porukkaa osunut ja kevät onkin mennyt triplavauhdilla. Onneksi ensi vuonna on luvassa yhden Erasmuksen häät, johon ollaan itsemme jo kutsuttu, joten jälleennäkeminen on ainakin pientä painostusta vajaa vahvistettu! Varasin juuri lentoliput kotiin, sekin tulee ihan liian nopeesti.. Kaksi niin erilaista lukukautta, molemmissa hyvät puolensa, koulu nyt on jatkanut omaa paskamaisuuttaan tasapuolisesti.

Saludos
Annastiina

Con la mejor pareja

Perjantaina lähdin hakemaan synttärilahjaani lentokentältä. En ole edelleenkään päässyt yli lapsuudesta asti jatkuneesta lentokenttä-rakkaudesta, ja menin taas vähän aikaisemmin istumaan Mahoulle.

Kaikkien lakkoilujen keskellä vieraani pääsivät onnellisesti tänne ja takaisin, viime viikolla lentoja peruttiin ja tällä viikolla eräs suomalainen meinasi joutua Turun kentälle Helsingin sijaan, auts.. Vietiin kamat hostellille ja lähdettiin syömään. Vaikka olen asunut täällä jo yli 8 kuukautta ja ravintoloita tullut koluttua enemmän kuin Turussa, lyö pää silti aina tyhjää kun yrittää keksiä vieraille ruokapaikkoja. Syy on lähinnä se, että espanjalaiset eivät syö perinteistä peruna-liha-salaatti -lautasta, vaan täytettyjä patonkeja, kinkkua, juustoa ja kaikkea jaettavaa, joka ei väsyneille matkaajille ihan maistu. Cinco Jotas on kuitenkin yksi ravintola, josta saa hyvää ruokaa sopivalla hinalla.

Illalla saatoin vieraat nukkumaan, ja lähdin kohtalokkaalle reissulle Erasmus-kamujen luo. Ellen oli kutsunut porukat hänen luo, ja koska oli synttäripäiväni, päätin mennä katsomaan menoa. Matkalla sain kuitenkin viestin, että muu porukka oli jo jatkanut pubiin, ja ajattelin mennä vain auttamaan siivoamisessa ja nopeasti moikkaamaan muita. Vaikka ovelle saapuessani kuului "shhh", oli Ellen pelottavan hyvä huiputtaja ja unohdin ajatukseni yllätyskemuista. Pimeästä huoneesta sain kuitenkin huudot Hyvää syntymäpäivää ja bileet lähti siitä uusiin ulottuvuuksiin.

Sellaisiin ulottuvuuksiin, että aamulla minut saatiin tulla herättämään kotiovelta. Puhelin sammunut eikä herätyksestä tietoakaan, kyllä sitä välillä on uskomattoman tyhmä. Onneksi toiselle vierailijoista Madrid oli jo tuttu, joten oppaan noloilut ei toivottavasti haitannut reissua... Nopealla laittautumisella ehdittiin käydä lounasleivillä ja suunnattiin Santiago Bernabéulle. Peli oli kummalliseen aikaan klo 16 lauantaina, ja lippujen kanssa oli pientä sählinkiä. Oltiin näköjään ostettu jotkut kausikortit, joita lähettipalvelu sitten käy tuomassa ja hakemassa eri osoitteisiin? Ei enää entradasmadrid.com!!!

Paikat oli kuitenkin huiput, ja nähtiin kolme Realin maalia jihuu. Katsomo oli yllättävän rauhallinen, mitä nyt takanamme istuneet kaksi suomalaista tyttöä kiljuivat kurkkunsa käheiksi joka kertaa Ronaldon bongatessaan. Illalla suunnattiin illalliselle Oveniin, noloa että tarjoilijat alkaa jo nauraa kun marssin sisään joka kerta eli seurassa. Ilma oli vähän sateinen, joten suunnattiin hostellille loppuillaksi. Ihanaa vaan olla tutussa ja turvallisessa seurassa!

Seuraavana aamuna oltiin reippaina aamukahvilla jo yhdeksän aikoihin, ottaen kiinni eilisen ohi mennyttä aamua. Kierrettiin taas perinteinen kaupunkikierros, en kyllä ikinä kyllästy näihin maisemiin ja meininkeihin.

Sää oli vähän vaihteleva, mutta kyllä sitä Retirossa pystyi päivää paistattelemaan. Puistoilujen jälkeen suunnattiin Bellas Artesin kattoterassille, jonne paistoi sopivasti juuri sen ajan aurinko kuin siellä makoilimme. Kahvila ja baari on tällä hetkellä rempassa (vaikka mitään remppamiehiä siellä ei koskaan ole), mutta tilaa on sen takia jopa patjoilla aurinkoisella ilmalla! Illalla söin ensimmäisen kebabin Madridissa ja taisin jäädä koukkuun, Döner on aika loistava.

Kiitos lemppari pariskunta visiitistä <3

Nos vemos

Annastiina

Pero que pasa

Pääsiäislomalla ei täällä ollut juuri ketään, joten kutsuin muutaman yksinäisen kaupunkiin jääneen kämpille hengailemaan. Tarkoitus oli lähteä johonkin baariinkin, mutta kun kello alkoi lähestyä kolmea, päätettiin vaan hajaantua nukkumaan.

Sunnuntaina päätettiin käyttää mahtava ilma hyödyksi, ja lähdettiin Ellenin kanssa Madridin eläintarhaan. Taas sain vetää yhden asian tehtävälistaltani yli. Zoo sijaitsee Casa de Campon puistoalueella, jonne lähdettiin metrolla. Jäätiin yksi pysäkki ajateltua aikaisemmin, koska ulkona näkyi kylttejä ohjaamassa eläintarhaan. Käveltiin hyvipuiston ohi pienen matkaa landekatuja, kunnes löydettiin eläimet.

Eläintarha olikin yllättävän suuri ja kartassa näkyi kaiken sorkan eläimiä. Lähdettiin kiertämään jostain reunasta ristiin rastiin ja ihmeteltiin espanjalaista touhua hellelukemissa.

Pienet eläinaktivistitkin meissä heräsi. Mikä tääkin aitaus on olevinaan, betoniportaita jossa noi oinasta muistuttavat pässit joutui pomppimaan ylös alas. Ei mitään vihreetä/pehmeetä. Varmasti elävät jossain vuoristossa ja yritetty mukailla niitä olosuhteita, mutta vähän pieleen musta meni.

Apinat ja gorillat on kyl ihan parhaita ahaha! Ylemmän kuvan apsi chillaili tos tikkailla, kun joku turisti heitteli sille mitälie pähkinöitä. Otti ihan sairaan hyviä koppeja!! Alemmassa kuvassa näkyy yks kiipeilyhullu ja maassa voi nähdä makaavan masentuneen gorillan yrittäen piiloutua peiton alle pahaa mailmaa.

Eläintarhasta lähdettiin suunnistamaan toiselle metropysäkille jotain maastoteitä pitkin. Madridin tornit onneksi toimi taas suunnanäyttäjänä.

Lomanjälkeisestä masennuksesta toipuneena pääsin pariin kertaan kouluun tällä viikolla. Tänään oli kuitenkin kunniapäivä, kun käytiin Suomi-tytsyjen kanssa Suomen suurlähetystössä äänestämässä! Itselleni ei ihan mahdu tajuntaan, miten joku ei arvosta tota mahdollisuutta, se on tehty niin uskomattoman helpoksikin. Jopa täällä byrokratian ja mahdottomuuksien maassa. Suomella oli jopa ihan krumeluurit tilat, go Finlandia!

Täällä on taas muutama vaihtari jännittänyt vieraittensa puolesta lentolakkojen takia, ja yhdeltä vierailu peruuntuikin kokonaan :( Näillä näkymin mun vieraitten pitäisi olla parin tunnin päästä matkalla Helsinki-Vantaalle ja illalla täällä, jeeeeeeeeee!!

Loppuun vielä kerrankin onnistunut baarikuva tyttöjen kesken. PS Mun Iphone 4 (ei ässällä) ei kauheesti tällasia kuvia oteta. Yksi oli täällä ostanut iPhone kutosen ja sai aika hyvät naurut mun luurista, tarjosi jopa vanhaa vitostaan synttärilahjaksi hmm. Ei pihiys kyllä jousta ostamaan melkeen tonnin kapulaa, varsinkin kun toi hani toimii melkeen moitteettomasti <3

Adiós amigos
Annastiina