La gente diferente

Tänään oli ensimmäinen esitelmäni tämän luokan kanssa. Enpä muutamaa minuuttia enempää saanut puhua kun kello ja ryhmäläiset kävivät päälle. Mut sijoitettiin heti alussa luokan ns. parhaaseen ryhmään, johon kuuluu myös luokan pormestari, eli vähän vanhempi parrakas Pablo, joka ei kommenttejaan säästele edes kesken opettajien puheiden. Ryhmässämme on myös pariskunta, jonka miesosapuoli on rento ja aina kyselemässä vaihtareilta kaikkea, naishenkilö taas on vähän kaksijakoinen juttu ja pariskunnan riitely on tehnyt mukavan lisän ryhmätöihin. Tässä Espanja-oleskelun aikana olen huomannut stereotypioiden kadonneen aika kauas. Kuvittelin joskus olevani hyväkin lukemaan ihmisiä ja huomaamaan nopeasti oikean luonteen, mutta nämä espanjalaiset kyllä osaavat yllättää. Tämä ryhmäläisemme välillä lähettelee Whatsapp-ryhmään viestejä "We <3 Anastinna" (ei, he eivät vieläkään tiedä nimeäni, vaikka joka kerta korjaan sen raportteihin), ja välillä pommittaa sähköpostiin tehtävälistää ja kommentoi jokaista sanavalintaani projekteissa. Herää paljon tunteita tästä aiheesta, koska ryhmätöitä on täällä jälleen kerran harrastettu aivan liikaa. Viestejä, tapaamisia ja keskusteluita on siis vaihdettu aika paljon juurikin näiden tyyppien kanssa sillä ryhmä on jokaisessa aineessa sama. Eilen sain kuitenkin Pablolta krediittiä omasta osuudestani ryhmätyöhön, olen kuulemma ahkera työpuurtaja, koska olen suomalainen. Heillä oli syksyllä ollut suomalainen poika ryhmässään ja Pablo haluaa kuulemma suomalaisen kanssa naimisiin. En tiennyt oliko kosinta, mutta jätin varoiksi vastaamatta.

Äsken sain myös tietää, että opettaja on antanut aloittamaamme ryhmätyöhön väärän aiheen. Esitys on ensi maanantaina ja huomenna pitäisi korvaukseksi jäädä koulun jälkeen katsomaan puolitoista tuntia kestävä video yrityksen epäeettisistä valinnoista ja tehdä ryhmätyö sen perusteella. Voisi olla ihan hauska leffailta, jos ajankohta ei olisi viikon viimeisen koulupäivän jälkeen klo 21.

Käytiin Kanadan vahvistuksen kanssa hyppytunnilla tutkimassa Pozueloa

Toinen mielestäni epäespanjalainen piirre on se, kuinka hitaasti ihmiset täällä "syttyvät". Esimerkiksi tiskiharjani on pyörinyt keittiössä ensimmäisestä viikosta asti, kun eräs ystävällinen sen Suomesta asti mulle kiikutti! Joku kämppiksistä jopa osti sille oman koukun tiskialtaan viereen, mutta ketään ei ole kommentoinut asiaa mitenkään. Pari päivää sitten espanjalainen kämppikseni alkoi kyselemään, miksi käytän sitä outoa harjaa enkä sitä ällöttävää läpimätää sientä. Selitin, ja hän kokeili ja rakastui, myös toinen kämppis kertoi tutkineensa miten tiskaan, muttei ollut uskaltanut kokeilla. Nyt kaikki sitten käyttävät tiskiharjaani, joku jopa rikkoi koukun kun ei ilmeisesti osannut sitä ripustaa nätisti.

Enkä voisi sanoa näiden tapaamieni espanjalaisten olevan kovin avarakatseisiakaan tai kiinnostuneita erilaisista tavoista elää elämää. Puuron syömistä on nyt ihmetelty lähes joka päivä, eikä heidän mielestään ole ollenkaan kummallista syödä kananmuna-oliviiöljy -keittoa. Ajatuksia on myös aika vaikea muuttaa, enkä jaksa alkaa oikeasti inttämään asioista, koska juttu menee yleensä toisesta korvasta ulos. Olen yhdelle espanjalaiselle sanonut nyt neljä kertaa, että Suomessa ei käytetä sisällä kenkiä/tossuja, mutta hän silti kommentoi aina, että kerran käyttämäni villasukka-sandaali yhdistelmäni on varmasti hyvin yleinen Suomessa kun on niin kylmä. 

En edes voi sanoa näiden olevan vain madridilaisten pääkaupunkiylpeysluonteenpiirre, koska toinen kämppiksistä on Etelä-Espanjasta ja toinen Pohjois-Espanjasta. Koulun oppilaat tosin saattavat olla aika rajoittuneita, sillä ESIC on varsinainen porvareitten kauppakoulu (ei edes ilmeisesti yliopisto?). Pojat ovat usein muuten vaan koulussa puvut päällä, osalla ehkä töitä aamulla, osalla ei. Tänään esitelmäämme varten minua muistutettiin pukeutumaan asiallisesti, ja luokan pukukoodin nähtyäni (tytöillä usein hame, pojilla aina puku kravaatin kanssa) laitoin itsekin jakun ja suorat housut. Kotiin tullessani kämppikseni ihmettelivät missä olin oikein ollut, ei täällä yleisesti panosteta kuulemma tuolla tavalla. Jakku päällä marssiessani kotiin täällä oli muuten kunnon kisakatsomo pystyssä. Atletico-Real jotain pudotuspelejä ja kämppikseni huusi kuin hyeena Atleticon hävitessä viime minuuteilla. Siinä yksi todellinen Espanjalainen stereotypia.

Onhan näissä espanjalaisissa hyvääkin, nyt vaan tulee mieleen näitä toistuvia ja pikkuhiljaa ärsyttävyyden rajoilla olevia tapoja.

Perus pollarihepat ohjaamassa autoa peruuttamaan

Tiistaina yritettiin Suomi-tyttöjen kanssa mennä lounaalle Lavapiésissä sijaitsevalle kattoterassille, mutta siellä ei ollut varaustilanteen mukaan paikkoja. Niimpä lähdettiin Fuencarralille italilaiseen ravintolaan, mutta sekin oli suljettu väliaikaisesti. Onneksi kauppakadun päästä Malasañan puolelta löytyy myös paljon ravintoloita, joten päädyttiin Steakhouse-raflaan, jota olen aikaisemminkin katsellut.

Alkupala ;) Saatiin taas kolmen ruokalajin lounas alle 12 eurolla.

Perjantaina tuleekin taas vieraita ja kaupunkia saadaan kiertää kolmessa sukupolvessa!

Hasta luego
Anastinna