La semana pasada

Torstaina piti olla viimeinen koulurutistus ennen pääsiäislomaa. Kaksi tuntia espanjaa, ryhmätyötapaaminen, ylimääräinen international negotiation tunti ja kaksi tuntia koodausta vaihtui loman ennenaikaiseen aloitukseen, kun Suomi-tytöt pyysi lounaalle. Ruokailu venyi, ja koska olin jo aamulla nukkunut espanjan tuntien ohi, tuntui loppupäivänkin skippaus helpommalta. Niimpä suunnatiin vatsat täynnä Palacio de Cibelesiin lempiaukioni viereen. Tämä valkoinen jättirakennus on edelleen vähän mysteeri, sillä nykyään siinä toimii posti, kaupungintalo, museo, turistitoimintaa ja lukusali. Käytiin ylhäällä näköalatasanteella ja hengailemassa lukusalissa.

Tästä jatkettiin pienelle kävelykierrokselle Calle Alcalaa pitkin Calle Mayorille ja La Latinan kaupunginosaa kohti. Päivä sujuikin aika espanjalaiseen tyyliin tehden ei-mitään ja stressaten ei-mistään. Solille päin kävellessä tuli vastaan lättymesta, ja päätettiin mennä El Corten yläkertaan tuhlaamaan lisää aikaa crepejä nauttien.

Lähdettiin vielä yksille halpamestaan (+KCopas, suosittelen! Löytyy ainakin kolme Madridin keskustasta.) Callaon aukiota ohitteassa pääteltiin punaisesta matosta, että leffateatterissa oli taas jokin ensi-ilta. Yhtäkkiä screenille ilmestyi Russel Crowe antamassa nimmareita, ajateltiin kuvan olevan jostain jenkkien ensi-illasta. Russelin pärstän takaa paistoi kuitenkin Callaon metrokyltti ja Gran Vían rakennuksia, ja siellähän se äijä ottikin selfieitä faniensa kanssa. Jätkä oli ilmeisesti ajoissa (tai ajallaan) aikataulusta, eikä espanjalaiset olleet vielä ehtineet paikalle, joten päästiin ihan muutaman metrin päähän julkkiksesta.

Lauantaina lähdettiin viereiseen kaupunkiin Segoviaan päiväreissulle. Suurin osa vaihtareista on lähtenyt kotiin, reissuun tai heillä on vierailijoita, joten me hylkiöt päätettiin tehdä jotain myös. Oltiin sovittu treffit puoli tuntia ennen bussin lähtöä, mutta me tytöt oltiin vähän myöhässä, ja liput seuraavaan bussiin oli loppuunmyyty. Seuraava lähti onneksi jo tunnin päästä, joten ei kauaa tarvinnut kahvitella Moncloan kuppiloissa. 

Matka kesti noin tunnin, Segoviaan menee Madridista oma La Sepulveda niminen bussi. Pyörittiin kaupunkia lämpimässä ilmassa, varattiin paluureissu kuuden tunnin päähän, joka oli juuri sopiva parin tunnin lounastauon kanssa.

Ensimmäisessä kuvassa näkyvä tiilimuuri on jollain tapaa toiminut vedenvälitysjärjestelmänä ilmeisesti laajemmallekin Madridin lähikaupunkeihin. Kaupungista löytyi tietysti myös katedraali ja linna. Luokkalaiseni kertoi, että kaupunki on tunnettu pienistä porsaista, lähinnä ruokalautasella. Porsas-aihetta oli joka turistikiskassa kaikissa eri muodoissa, ja täytyihän tätä conhinilloa maistaa myös lautasella. Kaksi sai lautaselleen sorkan (yksi myös hännän!!), mulle osui onneksi jokin kylkipala. Isäni on iskostuttanut muhun porsaskammon, mutta tää oli kyllä todella maukasta lihaa haha.

Linnaan mennessä ostettiin myös lippu torniin. Naureskeltiin kylttiä, että huonokuntoisten ei kannata sinne mennä. Saavuttiin tornin portaiden oviaukolle, joka oli ensinnäkin vyötäröni kohdalla, ja siinä oli punainen valo varottamassa vastaantulijoista. Portaissa ei tosiaan mahtunut kulkemaan ohi, ja ne kulkivat niin pientä silmukkaa, että melkeen alkoi huimata.

Paluumatka alkoi noin vartin myöhässä, kun kuskia ei vain näkynyt. Reitti meni tällä kertaa pikkuteitä pitkin, pysähtyen jokaiselle pysäkille, myös iimastointi sammui alumatkasta. Kotiin päästiin kuitenkin hengissä. Päikkäreiden jälkeen treffasin kämppiksen kanssa hänen kaverinsa, joka on ollut Lappeenrannassa vaihdossa. Olihan se hauskaa saada espanjan aksentilla kehuja kuten "Olet hyvin kaunis". Sain suostuteltua espanjalaiset meidän Erasmus-bileisiin, jossa hengailtiin muutama tunti, kunnes lähdettiin baariin. Yöllä siirrettiin kelloja, mihin ei tietenkään Espanjassa ole lakia baarien sulkemisesta kuten Suomessa. Kotiin lähdettiin siis siinä seitsemän aikaa ja sunnuntai menikin Retirossa nukkuen.

Tänään treffattiin uudestaan Retirossa. Lämpötila auringossa nousi varmasti yli 26 asteen, ja hengailtiin siellä helposti koko päivä. Puistosta lähdettiin 100 Montaditosin terassille juomaan Tinto de veranoa ja syömään puolen euron sämpylöitä.

Ihan mahtavat ilmat osui sopivasti lomaviikolle. Kolme ryhmätyötä vain puskee päälle, kun ei nää espanjalaiset ymmärrä loman olevan vapaa-aikaa. Pitänee siis tehdä niitä näin auringon ollessa jo nukkumassa.

Buen Semana Santa
Annastiina

Valencia & Las Fallas

Valencian kaupungissa järjestetään aina maaliskuisin kolme viikkoa kestävät Las Fallas karnevaalit julhistaen kesän alkua. Viimeinen päivä oli torstaina, joten oltiin ostettu liput 6.20 lähtevään junaan. Torstai oli myös espanjalainen isänpäivä eli pyhä. Tämä huomattiin, kun 5.45 tavattiin Solin karhulla, ja ihmisiä oli tulossa jokaisesta baarista ja pubista. Aaamuyöllä myös satoi vettä, mikä tarkoitti että kaikki nämä viisi miljoonaa kanssaelijää ottivat taksin kotiin. Pyörittiin hetki keskusaukiolla, mutta kun yhtään taksia ei mennyt ohi, päätettiin lähteä kävelemään pääkadulle. Lopulta yksi vapaa taksi pysähtyi, mutta ilmoitti määränpäämme olevan liian lähellä, eikä ottanut meitä kyytiin. Oltiin kävelty jo puoli kaupunkia ja tarvittiin kaksi taksia, joten tilanne näytti hieman huolestuttavalta. Ei tullut mieleenkään, että tästä kaupungista ei saisi taksia baarien sulkemisaikaan. Liian monta sattumaa, ja lopulta käveltiin myöhässä juna-asemalle. Osa porukasta oli jo asemalla odottamassa, mutta eivät päässeet junaan, koska liput oli meillä. Halpalippujamme ei myöskään saanut vaihtaa, ja seuraavan junan liput maksoivat yli 70 euroa.

Pohdittiin vaihtoehtojamme, ja varattin netistä kimppakyytiautot kolmelle meistä, loppujen piti vuokrata auto. Saatettiin osa porukasta turvallisesti matkaan, odottaen vastausta kimppakyydeiltämme. Varavaihtoehtona yhden kaverin kämppiksen kaveri oli järjestämässä päiväreissua festareille, ja bussissa saattaisi olla tilaa. Kimppakyytikuskimme oli viimeksi ollut Whatsappissa keskellä yötä, eikä vastannut viesteihimme edes lähtöajan jälkeen, joten pistimme toivomme viimeiseen korttiin ja lähdimme bussille. Päästiin matkaan neljä tuntia myöhässä alkuperäisestä lähtöajasta.

Bussi oli täynnä kännisiä jenkkiteinejä, ja olin ensimmäistä kertaa espanjalaisen kuskin kyydissä, joka ajoi nopeusrajoitusten mukaan. Olin varannut asunnon 14 hengen porukallemme airbnb-sivuston kautta. Luin arvosteluista, että omistajaa saattaa olla vaikea tavoittaa, joten aloitin ahdistelun jo edellisenä päivänä. Bussissa laitoin uudestaan viestejä, että olemme matkalla. Ei vastausta, muut porukasta alkoivat lähestyä määränpäätä. Olin sopinut, että näämme asunnolla yhdeltä, olimme kaikki myöhässä, joten ensimmäiseksi saapuneet menivät alaovelle ihmettelemään. Lopulta tyyppi vastasi, ja käski sopia avainten vaihdosta kolleegansa kanssa. Ei kuitenkaan antanut numeroa, jonka pienten raivoviestien jälkeen sain. Muu porukka sanoi, ettei äijää edelleenkään näy, minulle hän ilmoitti olevansa ruuhkassa. Pari tuntia myöhemmin alunperin sovitusta ajasta äijä tuli pyöräillen paikalle. 

Alkumatka oli siis kaikkea muuta kuin sulava, mutta kun me viimeisinä saavuimme asunnolle, kaikkosi stressi nopeasti. Kämppä oli kymmenennessä kerroksessa, kaikille 13 löytyi kunnolliset valmiiksi pedatut sängyt, poreallas ja mukava näkymä parvekkeelta. Puolet porukasta oli lähtenyt kauppan, joten ruokaakin saapui sopivasti muutaman minuutin kuluttua. Viiden aikaan heränneinä emme olleet syöneet aamupalaa, eikä matkasähläyksen keskellä tullut eväsleipää ihmeellisempää nautittua. Onnellisina söimme kilpaa pakastepizzojamme ja aloimme valmistautua illan Las Fallas huipennukseen.

Pelailtiin ajan kuluksi beerpongia (pingpall, jossa pallo yritetään saada olutlasiin) ja kuunneltiin ulkoa tulevia ilotulituksia. Jossain kohtaan alettiin tekemään lähtöä, mutta koska meitä oli kolmen taksillisen verran, menimme heti hukkaan toisistamme, eikä siellä ruuhkassa vieraassa kaupungissa ketään löytänyt. Jäätiin sitten katselemaan kohdallemme osunutta paperiteosta, joka sytytettiin tuleen.

Palailtiin kämpille samoihin aikoihin ja vietettiin perinteistä Erasmus aikaa kotibileiden merkeissä. Jossain kohtaa ilta menikin piilosen leikkimiseksi. Aika vaikeaa muuten tollaisessa kattohuoneistossa, onneksi en joutunut itse etsijäksi keh keh.

Perjantaina lähdettiin tsekkaamaan kaupunkia uudelleen päivänvalossa. Itävallan vahvistuksemme toimi taas matkaoppaana ja kierrettiin vanhaa kaupunkia. Sää meni kuitenkin äkkiä tuuliseksi ja sateiseksi, joten lähdettiin kaupan kautta kotiin valmistamaan perheillallista.

100 Montaditosin kilpailija

Kaupunkikierroksen aikana käytiin italialaisessa raflassa, josta löytyi yhtenäinen pöytä koko poppoollemme. Illalla italialaiset teki meille myös kansallisruokaansa, joten aika saapasmaapainoitteinen ruokavalio tällä kertaa.

Seuraavan päivänä suunnattiin Valencian akvaarioon, joka on ilmeisesti Espanjan tai Euroopan suurin. Hassuja hajanaisia rakennuksia siellä täällä, koska alueella taisi olla jotain muitakin museoita tai tiedekeskuksia. Mulla oli aika korkeat odotukset, koska olen nähnyt täältä niin paljon kuvia ja 28 euron sisäänpääsymaksuksin loi jonkinlaisia odotuksia. Olihan se todella iso laitos ja erilaisia eläimiä, en tiedä mitä odotin, kyllähän sitä päällisteltävää siellä riitti.

Nemon lisäksi löysimme Johanna Tukiaisen

Aquarumilta käveltiin vanhaa jokea, nykyistä puistoa pitkin takaisin kämpille ja kauppaan, josta me suomalaiset ostimme illallistarvikkeet. Vuorossa oli siis lihapullia, lohkoperunoita ja salaatti suomalaisella kädenjäljellä. Vaikka hiljaista epäilyksen kuiskintaa oli kuultavissa, että miksi lihapullat ja peruna olisi muka suomalaista, kaikki kahden kilon jauhelihasta tulleet pullat meni, kermakastikettaakaan ei teelusikallista enempää jäänyt. Hyvä me! Parasta oli kuitenkin italialaisten courmee ruokaexpertiemme hyväksyntä, niin sanallinen perfetto kuin se perinteinen sormien pussaus.

Viimeisenä päivänä haluttiin mennä rannalle, koska merta oli taas vähän ikävä. Päivä oli kylmä ja tuulinen, matkaa varatessa kuviteltiin, että oltaisiin siellä bikinit päällä. Rannassa oli paljon ravintoloita, joten poikettiin paellalle, koska Valenciastahan se on kotoisin. Illalla lähdettiin vähän pienemmällä porukalla läheiseen pubiin katsomaan El Clásicoa eli Real Madrid vastaan FC Barcelona. 

Tällä kertaa tajuttiin tilata taksit etukäteen, mentiin pariksi tunniksi nukkumaan ja päästiin ilman suurempia ongelmia takaisin Madridiin. Tästä viikonlopusta kestääkin toipua vähän kauemmin, onneksi huomenna alkaa puolentoista viikon pääsiäisloma!!

Un saludo

Annastiina

Hace unos días

Pikainen päivitys, kun viiden tunnin päästä lähtö juna-asemalle ja Madridissa olen taas maanantaina. Viime maanantaina käytiin leffassa tsekkaamassa joku perus jenkkisotaleffa. Ihan hyvä tai Bradley Cooper oli ainakin. Kuinka monta leffaa ne jaksaa tehdä noista Irakin sodan sankareista..

Tiistaina treffattiin kahdeksan hengen porukalla Solilla ja suunnattiin siitä sushibuffaan keskustan ulkopuolelle Gregorio Marañoniin. Osa porukasta oli jo ennen käynyt tässä ihanassa japsiravintolassa, jossa sushikökkäreet pyörii hihnalla, josta niitä sitten nappaillaan. Lounasaikaan 9,50 euroa ja hihnalla pyöri myös jälkkäriksi jäätelöitä ja crème catalania, joten vatsan sai kyllä ähkyyn.

Restaurante Kintaro

Ravintola oli siisti ja täynnä paikallisia työlounalla, porukkaa oli jonottomassa lähes koko ajan ja meitä saatettiin vähän nätisti hoputella, henkilökunta oli todella mukavaa.

Tästä oli tarkoitus lähteä suoraan koululle, mutta koska mulla olisi ensimmäisen tunnin jälkeen ollut kaksi hypäriä, valitsin mielummin suunnaksi kattoterassin. Mentiin siis Suomi-tyttöporukalla Bellas Artesin kattoterdelle. Siellä oli talven tai rempan takia kahvila ja baari kiinni ja vähän hiljaisempaa, mutta ESN-kortilla pääsee ilmaiseksi sohville loikoilemaan taivaanrajaan.

Koulumotivaatio on kokenut tässä jonkun mäkihypyn jälkeisen laskun. Puoltoista viikkoa olin poissa enkä tosiaan missanut yhtään mitään, joten tuntuu turhalta tuolla käydä nytkään. Tänään taas tuskailtiin meidän Company Ethicsin opetusmetodeja. Ensinnäkin kurssilla saa aktiivisuuspisteitä jos avaa suunsa missään muodossa. Tunnin lopuksi listaan saa kirjoittaa nimen jos esimerkiksi sanoo "Anteeksi voitko toistaa"... Päätin kapinoida tätä vastaan, sillä espanjalaisethan ovat muutenkin äänekkäitä ja kun tähän lisää 13-vuotiaan ajatuksenjuoksun on huutokilpailu valmis. Plussana tietysti, että opettaja rakastaa omaa ääntään, ja joka toinen tunti oppilaiden pitämät esitelmät menevät 99 prosenttisesti opettajan yksinpuheluun takarivistä. Pohdinnassa on, menisikö keskustelemaan etiikan opettajalle tämän arvostelujärjestelmän eettisyydestä ja tasapuolisuudesta.

Joka tapauksessa parin tunnin päästä Solin karhulle, siitä Atochan rautatieasemalle ja lopulta Valenciaan ja Las Fallas karnevaalit! Varasin meille Airbnb:n kautta asunnon, jonka pitäisi majoittaa 14 henkeä. Saa nähdä mikä yllätysluukku siellä odottaa, mutta mahtavalla porukalla varmasti mahtava viikonloppu edessä.

Buen fin de semana!

Annastiina