Modelo de las Cinco Dimensiones

Mulla on yksi mielenkiintoinenkin kurssi täällä. International negotiation, jossa vertailimme Ruotsin ja Espanjan kulttuurieroja viime tunnilla. Jokaisella ryhmällä oli oma erilaisen kulttuurin omaava maansa, joista keskusteltiin tunnilla. Ryhmäni kanssa alettiin keskustella muutenkin kulttuurieroista, täällä on muutama oikeasti Suomesta (Pohjoismaista) kiinnostunut tyyppi. Koska asia on itsellenikin kiinnostava, teen vähän asiapitoisemman tekstin..

Kurssiin kuuluu myös Hofsteden "Kansallisten kulttuurien ulottuvuudet" eli tutkimus neljästä (myöhemmin lisätty viides ja kuudes) kulttuuriulottuvuudesta. Tältä sivulta http://geert-hofstede.com/spain.html kävimme katsomassa näitä eroavaisuuksia tarkemmin. Kategorioina on valtaetäisyys, individualismi vs. kollektivismi, maskuliinisuus vs. feminiinisyys, epävarmuuden välttäminen, lyhyen vs. pitkän tähtäimen orientaatio ja hemmoteltu vs. hillitty.

Valtaetäisyys (power distance) käsittelee yksilöiden tasa-arvoa yhteiskunnassa. Tämä määritellään sen mukaan, miten yhteiskunnan heikompi jäsen kokee vallan jakautuneen. Espanja on määritelty hierarkiseksi yhteiskunnaksi, jonka jäsenet hyväksyvät sen, että jokaisella on oma asemansa ja valtansa. Suomella on tässä lähes puolet vähemmän pisteitä, ja kultuurille tyypillistä on itsenäisyys, tasavertaisuus sekä "helposti lähestyttävät" pomot.

Joku vanhempi mieshenkilö tuli laittamaan rullaverhoa paikalleen kun tuntimme piti jo alkaa. Varmaan koulun rullaverhoexpertti, koska laitoksella tuntuu olevan jokaiselle hommalle oma tekijänsä.

Individualismi tarkastelee yhteiskunnan jäsenten yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä. Tähän liittyy mm. tiimityöskentelyn merkitys. Espanjalla on keskiarvo tässä kategoriassa, mutta Euroopassa se lasketaan kollektiviseksi yhteiskunnaksi, kun taas koko maailmaa tarkastellessa, on se individualistinen. Suomi on taas enemmän individualistinen, jolloin jokaisen odotetaan huolehtivan vain itsestään ja lähisukulaisistaan. Tähän liitty myös se, että työntekijän ja työnantajan suhde pohjautuu enimmäkseen keskinäiseen etuun ja henkilöstöpäätökset tehdään meriittien perusteella.

Näitä pariskuntia näkee täällä koko ajan. Vanhukset kävelemässä käsi kädessään tai sisarukset käsikynkässä. Vaimolle tarjotaan kättä kun jäädään bussista ulos. Koko perhe (lue Suomen suku) huolehtii lapsista, kun vietetään päivää puistossa. Myös vieraiden auttaminen on itsestäänselvyys. Erään tytön puhelin putosi taskusta kun hän juoksi kadun yli. Vanhempi nainen otti puhelimen, muttei saanut juoksevaa tyttöä kiinni. Naisen takana kävellyt poika tarjoutui juoksemaan tytön kiinni.

Maskuliininen yhteiskunta perustuu kilpailuun, saavutuksiin ja onnistumisiin, kun taas feminiinisessä yhteiskunnassa toisista huolehtiminen ja elämänlaatu ovat tärkeässä roolissa. Espanja on maskuliinisempi kuin Suomi, mutta siinä on myös feminiinisiä piirteitä. Liiallista kilpailua tai joukosta erottumista ei katsota hyvällä. Organisaatioissa johto haluaa kuulla alaisten mielipiteitä, ja tekee mahdollisesti päätöksiä sen mukaan. Suomen feminiininen yhteiskunta taas korostaa yksimielisyyden, tasa-arvon ja solidaarisuuden merkitystä. Ristiriidat ratkaistaan kompromissein ja tehokas johtaja tekee päätöksensä yhteistyössä alaistensa kanssa. Painopiste on hyvinvoinnissa eikä statusta näytetä.

Epävarmuuden välttäminen (uncertainy avoidance) tarkoittaa sitä, miten yhteiskunta käsittelee tulevaisuutta. Yrittääkö se hallita tulevaa vai antaa sen tapahtua. Tässä Espanjalla on korkein pistemääränsä, ja sivuston määritelmän mukaan tämä on yksi kulttuuriin eniten vaikuttavimmista kohdista. Espanjan sanotaan oleva maailman toiseksi äänekkäin kansa, ja ihmiset haluavat sääntöjä jokaiseen asiaan, mutta samaan aikaan he välttävät sääntöjä ja lakeja, jotka tekevät elämästä monimutkaisemman. Suomessa ei siedetä epäsovinnaista käytöstä tai ideoita, ja sääntöihin on emotionaalinen tarve. Aika on rahaa, ihmisillä on tarve olla kiireinen ja ahkera, tarkkuus ja täsmällisyys ovat normeja.

Salakuva postinaisesta, katulakaisijasta ja viereisen kaupan myyjästä juttelemassa kadulla työaikanaan noin vartin ajan. Juteltiin ryhmämme kanssa nimenomaa tästä. Suomessa aika on verotonta rahaa ja aina pitää olla tehokas. Espanjassa lounastunti on yleensä kaksi tuntia (joka todennäköisesti alkaa siitä kun olet kävellyt kaupungin toisella puolella olevaan ravintolaan ja saanut ruuan viineineen eteesi). Toimistoon jäädään hengailemaan, lukemaan uutisia tai juttelemaan työkavereiden kanssa. Tämä on kuulemma joku statusjuttu, jotta firma vaikuttaisi tekevän töitä yötä päivää. 

Pitkän tähtäimen orientaatio käsittelee sitä, miten yhteiskunta huomi menneisyyden vaikutukset tulevaan. Tulevaan voidaan suhtautua epäluuloisesti ja perinteitä vaalitaan tai tulevaisuuteen valmistaudutaan esim. panostamalla koulutukseen. Espanjalaiset haluavat elää hetkessä ilman huolia tulevaisuudesta. Tästä kertoo myös maailmalle levinneet käsitteet mañana ja fiesta. Suomen yhteiskunnassa kerrotaan olevan suuri kunnioitus perinteille eikä tulevaisuuden varalle juuri säästellä, vaan keskitytää tavoittelemaan nopeita tuloksia.

Auringonottoa tammikuun helteissä. Mulle on vaan mysteeri mistä nä repii tätä oleiluaikaa jos töissä pitää olla 9-20. Kahvi nautitaan aina istuma-asennossa, turistin tunnistaa take away -mukista. Aina löydetään hetki nauttia hetkestä, eikä espanjalaisten suusta kauhean usein kuule "Mulla on kiire" -tekosyytä. Kadulla ehtii aina tervehtiä naapuria tai hämmästellä roska-autoja, kyllä se määränpää odottaa sen verran.

Hemmottelu (indulgence, en tiedä miten käänätäisin) käsittelee sitä, miten yhteiskunnassa lapset liitetään sosiaaliseen elämään. Haluja ja impulsseja hallitaan sen mukaan, miten ihminen on kasvatettu. Espanjan alhaisella pistemäärällä, yhteiskunta määritellään kyyniseksi ja pessimistiseksi. Vapaa-aikaan ei panosteta, ja ihmisillä on tunne, että yhteiskunta ei hyväksy itseensä panostamista. Suomi määritellään hemmottelevaksi/hölläkätiseksi yhteiskunnaksi, ja ihmiset haluavat nauttia elämästään ja pitää hauskaa. Heillä on positiivinen asenne ja taipumusta optimismiin. Vapaa-ajalla on suuri merkitys, ja ihmiset kokevat saavansa tehdä mitä haluavat ja käyttää rahansa kuten tahtovat. Tästä voisi olla esimerkkinä Suomessa yleinen käytäntö lähteä perjantaina aikaisemmin viikonlopun viettoon. Myös lomat on Suomessa suhteellisen pitkät ja "pyhä asia", työntekijöitä ei helposti soitella tulemaan töihin kesken lomien.

Kuvituksena mahtavan hienot salakuvani loistavilla muokkaustaidoilla. Nyt lähden viikon viimeisille bussimatkalle Pozueloon. Toivottavasti tässä ei ole kauhean montaa asiavirhettä, nyt ei "ehdi" lukea läpi.

Adiós amigos
Annastiina

El paintball

Eilen oltii luokan kanssa pelaamassa paintballia Navalcarnerossa. Onneksi mulla on nyt kurssit tän ryhmän kanssa, luokkahenki on ihan eri mitä syksyllä. En tiedä voinko yleistää espanjalaisiin tai edes madridilaisiin, mutta koulumme oppilaat eivät juurikaan harrasta small talkia ja ensivaikutelma on vähän kylmä. Kuitenkin suurin osa tämän luokan oppilaistaa kyselee, onko kaikki hyvin ja valittavat opettajalle, miksi tietokoneohjelmat on espanjaksi, kun Erasmukset ei ymmärrä. Ehkä vähän jopa suomalaista piirrettä havaittavissa.

Värikuula-ammuskelu oli hauskaa, vaikka sitä kerran kokeilleena en lajista oikeen kiksejä enää saanut. Tällä kertaa en saanut kuulaa päähäni, mikä oli hyvää edistystä. Pelattiin kahdella radalla ja taidettiin voittaa joukkueemme kanssa. Halukkaat pelasivat vielä viimeisen radan, narkkarit vastaan poliisit. Ongelmia tuotti vähän kommunikaatio, kun espanjalaisilta unohtui tiukassa tilanteessa englannin kieli, enkä ole espanjan sotasanastoa opetellut. Ens kerraksi sitten!

Pelien jälkeen "areenalta" löytyi terassi, jossa grillailtii pöytägrillissä lihaa, makkaraa, parsaa jne. Sangria taisi loppua kesken, mutta pysyin espanja-italia -kielisessä keskustelussa jotenkin mukana. Saatin autokyyti takaisin koululle, ja odotettiin bussia arungonpaisteessa. Ihana tunne kun illallakin naamaa vielä kuumotti, kesä!






Ensi viikolla olisi kaksi esitelmää (vertaillaan mm. Ruotsin ja Espanjan kulttuurieroja neuvottelutilanteessa ja opettaja halusi mun kertovan myös Suomesta). Pitää muutenkin vähän panostaa kouluun, kun en muutamaan viikkon osallistu niin ahkerasti vierailijoitteni takia. Ensi perjantaina alkaa puolentoista viikon hulabaloo Suomi-kavereitten, Fuengirolan ja iskän kanssa ristiin rastiin, jee <3

Nyt lähden tsekkaamaan tätä miljoonakaupunkia auringon laskiessa. Näihin positiivisiin tunnelmiin vielä pari posiitiviista kuvaa.

Jogurttijätskit ulkona terassilla helmikuussa <3

Itsepuristettu appelsiinimehu ja tuoreita masikoita <3

Ja mun pärstä uuden nolon Real Madridin lippiksen kanssa </3

Besos
Annastiina

Lisboa

Perjantaina lähdettiin tosiaan Lissaboniin, herätys soi 3.10 ja koska koulusta kotiutumisen ja pakkaamisen jälkeen olin menossa nukkumaan vasta kahden aikoihin, ei siinä juurikaan silmiä kiinni pidetty. Halvalla reissaamisella on puolensa, kuudelta lähtenyt lentokone oli meinaan styroksinen sillipurkki. Espanjalaiseen tapaan joimme bisset ennen lentoa klo 5 am. Saako Suomesta Mahou-merkkistä olutta? Ei se edes maistu oluelta!

Lentohärvelimme

Portugalissa oli kaksi aika väsynyttä tyttöä. Veimme laukut hostellille ja pyörimme keskustassa. Harmi, että ainut aurinkoinen hetki oli tämä aamupäivä, kun ei juuri mitään jaksanut tehdä ja vietimmekin muutaman tunnin viereisen hotellin aamupalalla.

Ystävänpäivä aww

Päikkäreiden jälkeen kävelimme merelle, joka oli ihan keskustan vieressä. Sieltä löytyi myös hieno aukio ja San Fransisco-tyyppinen silta.

Nämä toastit on joku Lissabonin juttu ilmeisesti. Yksinkertaista, mutta hyvää!

Seuraavasta päivästä tehtiin turistipäivä. Käytiin São Jorge -linnassa ja jossain museossa. Sää oli vähän ikävä, joten ulkona ei juurikaan haluttu viettää aikaa.

Tuuli..

Joku oli ilmeisesti kosinut ystävänpäivänä yhdessä linnan torneista <3 Linna oli aika äkkiä kierretty ja jatkoimme keskustan ilmaismuseoon. Design-museosta löytyi tietenkin Alvar Aallon ja Eero Aarnion muotoilua. Alakerran pankkiholviin oli tehty aurinkolasinäyttely, aika mielenkiintoinen mesta. Illalla käytiin italialaisessa raflassa, jossa oli onneksi muitakin kuin Valentine's day viettäjiä. Taitaa olla muuten vain Suomessa nimellä ystävänpäivä. Sain kortin kummitädiltäni (kiitos :)), kämppikseni yritti tavata ystävänpäivää ja sanoin sen tarkoittavan Valentine's day. Hän katsoi minua hieman ihmeissään, muttei sanonut mitään. Tajusin myöhemmin, että muissa kulttuureissa se taidetaan laskea nimenomaa pariskuntien juhlaksi. Olenko väärässä?

Sunnuntaina käytiin Belémin tornilla. Sisälle ei menty, koska Ellen oli saanut ilmeisesti kulttuuriannoksensa täyteen (XD puspus), ja jono oli aika pitkä. En tosin usko, että sisällä olisi ollut paljon nähtävää, eikä torni ollut niin korkea, että näkymän takia sinne olisi jaksanut kiivetä. 

Alue taisi olla kulttuurikeskus, koska ympärillä oli myös pari isoa museoa ja planetaario. Aika etuoikeutettu olo, että saa nähdä näin paljon kaikkea pienellä rahalla ja vaivalla!

Ruoka on kaikesta huolimatta pääasia. Käytiin parilla hyvällä brunssilla ahh! Näihin kuviin ja tunnelmiin hyvää keskiviikkoa.

¡Que aproveche!

Annastiina

La música española

Tänään tuli todistettua, että klo 17 alkavasta koulusta voi nukkua pommiin. Sevillan univelat ja viiden aikaa baarista kotiutuminen olkoon hyväksyttävä syy. Vähän neljän jälkeen heräsin ja tajusin, että pitäisi olla jo metrossa. Seuraava tunti oli vasta parin tunnin päästä, johon ehdin hyvin.

Eilen oltiin tosiaan baarissa, koska joka maanantai järjestettävät F*cking Monday bileet on vaan must. Sen huomasi myös jonosta, jossa seisoimme toista tuntia. Fiksusti lähdimme muutama metri ennen ovea käymään kaverin kämpillä vessassa, ja tietenkin loppuporukka oli jo ehtinyt mennä sisään. Pienellä vilpillä pääsimme jonon ensimmäisiksi, vaikka yksi tyttö meinasi käydä päälle. 

Oikeasti kirjotan tätä, koska haluan muistiin nämä parhaat espanjarallatukset. Syksystä asti baarissa soineet "tum tutu tum tum" biisit on tullut jo opittua ulkoa, mutta ei näihin vaan silti kyllästy. Tietenkin lyricseillä, että voi laulaa mukana ;) Tällasta musiikkia pitäis Suomessakin soida! 

Ja tietenkin biisi, jonka ensimmäiset biitit saa jokaisen baarin huutamaan yhteen ääneen.

Nyt varaamaan majoitusta Valencian karnevaaleille, lentoja Ibizalle ja tsekkaamaan miten Barcelonaan pääsisi halvimmalla. Ja sit nukkumaan, jos vaikka heräis huomenna kouluun. Emmä haluu täältä takas!!

Bailandooo
Annastiina

Sevilla

Kymmenen hengen hostellihuone ei ollutkaan niin paha, kun olimme sellä keskenämme kahdeksan hengen porukalla. Viimeisenä iltana huoneeseen tuli joku reppureissaaja, joka sai mukavasti herätyksen klo 5 ja uudestaan parin tunnin päästä kun lähdimme kahdella eri junalla takaisin Madridiin. Aika levotonta juttua retkimajassa olisikin saanut kuunnella kun huono huumori yhdistetään muutaman tunnin yöuniin.

Perjantaina Sevillaan saavuttuamme veimme tavarat säilöön hostellille ja haimme aamupalapaikkaa. Kahvilasta tuli vakkaribrunssimesta, vaikka joka kerta päätimme ettemme tule uudestaan, sen verran nyrpeä nokka tarjoilijalla oli. Vaikka toimme hänelle varmasti kuukauden parhaan tilin. Kahdeksan henkeä noin yhden aikaan päivällä pöytä täynnä aamupalaruokaa taisi olla espanjalaisille nähtävyys.

Sevilla oli enemmän perinteinen espanjalainen kaupunki kuin Madrid. Kadut olivat älyttömän pieniä, välillä tuntui kuin olisi kävellyt sisällä. Aurinko lämmitti eikä se ikuinen vuoristotuuli ollut heittämässä hiuksia ympäri koko ajan.

Oltiin aika turisteja joo.

Käveltiin kaupunkia ympäri ja suunnattiin katedraalille, joka Wikin mukaan on maailman suurin katedraali. 9,5 euroa piti maksaa sisään, kun en aamuyön pakkailuissa ollutkaan muistanut ottaa opiskelijakorttia mukaan. Sen verran hieno hökkeli kuitenkin ettei yhtään harmittanut.

Päästiin myös kävelemään 35 kerrosta "ramppia" pitkin kellotorniin, josta oli aika huisit näkymät. Tosiaan hissiä ei siellä ollut ja portaiden sijaan vähemmän kaloreita kuluttava liukumäkityylinen ratkaisu.

Sevillasta löytyi myös Aurajoen veli ja Alcázar palatsi. Tännekin piti maksaa triplahinta, kun epätyypillisen espanjalaisesti itseään ei saanut puhuttua opiskelijaksi. Kaksi asiaa tuli opittua ensi viikonlopun Lissabonin reissulle: ota opiskelijakortti sekä kameran laturi mukaan. Tämän palatsin kohdalla nimittäin loppui kameran akku, kun tyhmänä luotin 100 prosenttia näyttävään merkkiin, ja jätin laturin kotiin.

Eli SoMesta varastamiani kuvia ja uskomattoman huonot selfie-taitoni. Lauantain baari-illan jälkeen käveltiin pitkin kaupunkia etsien snäkäriä. Kun pääsimme Googlen ohjaaman (suljetun) mäkkärin kohdalle, vastaamme tullut poika kysyi olemmeko paikallisia, hän yrittää etsiä jotain syötävää. Ei oltukaan enää Madridissa kun jokaisesta kadunpätkästä ei löytynyt vähintään yhtä 24/7 auki olevaa raflanpoikasta. Näppärästi toistin Bilbaossa käyttämäämme taktiikkaa ja pysäytin taksin pyytäen viemään meidän ruuan luo. Keskustan ulkopuolelta löytyi kahvila, josta saimme oliiviöljyyn upotetut patongit ja ilta oli pelastettu. Viimeisenä päivänä kävimme upealla Plaza Españalla ja ihmettelemässä luistelukenttää palmujen vieressä. Onnistunut reissu, rento meininki ja kemiat toimivat yllättävän hyvin näinkin isolla porukalla.

Loppuun vielä sympatiat kahdesti vierailemaamme italialaista ravintolaa kohtaan. Kertoo jotain jos jopa italialainen vahvistuksemme halusi käydä samassa ravintolassa toisenakin iltana. Mielettömän hyvä ruoka ja asiakaspalvelu saivat meidät palaamaan raflaan. Toinenkin "family dinnerimme" oli onnistunut ja pastoje/pizzojen jälkeen limocello-shotti auttoi jaksamaan vielä jälkkärit. Muutaman viinipullon, liköörin ja onnistuneen päivän jälkeen volyymi saattoi vähän nousta laskua odotellessamme. Kuulin vaisun shh-äänen ja käännyin katsomaan mitä takanani tapahtuu. Viereisen pöydän herra näytti jotai kaulan katkomisen ja hyssyttelyn sekoitusta. Pyysin automaattisesti seuruettamme olemaan vähän hiljempaa, johon tarjoilija tuli sanomaan ettei meidän todellakaan tarvitse olla hiljempaa heidän ravintolassaa, ja meni kertomaan asian myös naapuripöytään. Asiasta nousi äkkiä huuto, ja tämä viisikymppinen mieshenkilö laukoi todella loukkaavia mielipiteitään tarjoilijasta. Muidenkin tarjoilijoiden italialais-/espanjalaiset temperamentit näyttivät nopeasti punaista ja tilanne oli oikeasti uhkaava. Pariskunta poistui tien toiselle puolelle syömään sushia ja me jätimme suuren tipin. Järkyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä ja mieletöntä toimintaa koko ravintolan henkilökunnalta. Kun siis vierailette Sevillassa, käykää La Gallina Bianca ravintolassa. Ruoka ja palvelu pyöreä kymppi.

http://www.lagallinabianca.es/

Matkalaukku on lattialla auki odottamassa purkamista ja uudelleenpakkaamista. Pari päivää Madridissa ja aika nopealla aikataululla päätetty Portugalin matka alkaa perjantaina aamuyöllä. Living la vida loca!

Buenas noches
Annastiina

Aceite de oliva

Sunnuntaina oltiin irkkupubissa katsomassa Super Bowlia. Yhellä jenkkivaihtarilla oli myös synttärit, ja aika Amerikan meininki oli täpötäydessä baarissa. Ympärillä kiljuttiin "awesomeee, I mean like, No waaaayyy!!" Ei edes muistanut olevansa Espanjassa kun ihmiset tuuppivat juomiensa kanssa ja outoja kommentteja huudettiin päättömästi. Oltiin ihan baarin perällä, jossa katto oli noin puoli metriä pääni yläpuolella eikä ilmanvaihtoa olemassakaan. Tietäen pyörtymishistoriani mm. optikolla, en hämmästynyt, että juuri välishown alkaessa aloin nähdä liiloja pilkkuja Katy Perryn ja haikalojen alkaessa tanssia. Lähdin aika nopeasti tunkemaan itseäni ulos baarista, järkyttävä fiilis kun ulos astuessa oikeasti tunsi aivojen saavan happea. Selvisin kuitenkin pyörtymättä kotiin, jes!

Viikko meni koulussa ja tähän päivärytmiin taas totutellessa. ESIC lähetti vaihtareille perinteiseen tapaan kahden viikon koulunkäynnin jälkeen Do not attend classes. Osalla kurssivalinnat menivät kokonaan uusiksi, itse jouduin jättämään vain yhden kurssin. Tosin sen opettaja ja aihe ovat mielenkiintoisimmat, mutta en jaksa enää yllättyä/harmistua mistään.

Uusi italialainen kämppikseni harmitteli, että hän ei osaa tehdä ruokaa vain yhdelle ja syödä yksin. Minä ystävällisenä tyttönä uhrauduin hänen ehdotukseensa tehdä ruokaa kun tulen koulusta. Tiistai-illalla kello 22.30 sain maistaa uuden italaisen tyylin tehdä pasta carbonaraa, ja jälkiruoaksi crepejä (lättyjä) mansikoilla. Espanjalainen liittyi seuraamme omalla illallisellaan. Blogista ei ole tarkoitus tehdä ruokablogia, mutta vatsa on melko lähellä sydäntä ja onhan ruoka iso osa kulttuuria! Tiedän, että oliviiöljy on täällä suuressa huudossa, mutta tämä meni vähän yli ymmärryksen.

Eli kaksi neljän minuutin munaa con muchos oliiviöljy! Nam or not

Viisi vuotta sitten saamani lahja Buenos Airesista pääsi käyttöön, kun kevään tavoite on tosissaan parantaa espanjan kielen taitoa. Pikkuprinssi espanjaksi on oikesti hyvä opetuskirja, sanasto on suht helppoa ja kerratuksi tulee espanjan kaksi imperfektimuotoa, jotka vaihtelevat tilanteen ja tarinan juonen mukaan.. Sovittiin myös kanadalaisen vaihtarin kanssa mennä ensi torstaina koulun jälkeen tandem language exchange -baaritapaamiseen, jossa tarkoitus on lähinnä tutustua uusiin ihmisiin ja jutella mahdollisesti uudella kielellä.

Huomenaamulla lähdetään Sevillaan kahdeksan hengen vaihtariporukalla. Kymmenen hengen hostellihuone vähän kyllä jännittää, saa nähdä käykö Portot ja siirryn hotelliin kesken reissun. Palataan asiaan ensi viikolla!

Buen fin de semana
Annastiina

Cuatro Torres

Perjantaina käytiin tsekkaamassa Madridin neljä pilvenpiirtäjää Cuatro Torres. Ei ehkä paras sightseeing päivä, koska vuoristotuuli ja sade on melko ikävä kombo. Päästiin kuitenkin pällistelemään kaupungin ainoita moderneja pilvenpiirtäjiä ja Euroopan portteja, Puerta de Europa. En tiedä mistä tällainen titteli kahdelle kallellaan olevalle rakennukselle on tullut.

Illalla mentiin Gabana nimiselle klubille. Nimimuistini kun on vaatimattomasti olematon, olin innoissani tästä kehutusta klubista, jossa en ole käynyt. Paikalle päästyämme, tajusin olleeni kyseisessä paikassa joskus open bar meiningeissä. Join elämäni ehkä toisen gin tonicin, pakko maistaa koska kaikki juovat sitä täällä. Paahaahan se oli ja eilen kyselin paikalliselta miksi he juovat tätä kuraa. Kuulemma joku hittitrendi, ja makuun tottuu. Eilen oltiin tyttöporukalla plus pari italiaanoa taas ulkona, Madrid me mata en serio!! Tänään olisi Super Bowl ja sopivasti yhden jenkin synttärit, kai sitäkin spektaakkelia pitää mennä katsomaan keskellä yötä.

Nyt seuraa blogin toinen reseptivinkki! Vaihtariradiossa kuultu niksi osoittautui yllättävän toimivaksi. Nykyaikainen uuniperuna eli mikrobataatti. Ensinnäkin halkaise bataatti, saattaa osoittautua hankalaksi Ikean veitsillä. Bataatti mikroon noin kahdeksaksi minuutiksi, poksuminen on normaalia. Täytteeksi majoneesi-tonnikala-avokado-mausteet sörsseli. Hyvää, nopeaa, halpaa eli täydellinen opiskelijaruoka. Ei ehkä mikään terveyspommi, mutta vaihtoehtoinen dagen efter safka.

Lauantaina heräsin helikopterin ääniin ja yleiseen älämölöön kadulla. Ikkunani ovat sisäpihalle päin, eikä ulkoa yleensä kuulu meteliä sisään. Nyt kuitenkin kuului selvästi kannatushuutoja ja megafonin ääniä. Solin aukiolla on usein mielenosoituksia, ja olisin halunnut mennä ihmettelemään suuren kaupungin menoa, mutta laiskuus voitti. Ja ihan hyvä etten mennyt, aukio nimittäin näytti tältä.

Vasemmistopuolue oli järjestänyt mielenosoituksen, johon saapui 270 bussillista ihmisiä ympäri Espanjaa. Illalla kaduilla oli vielä kannatuskylttejä ja aukiolla purettiin lavaa. Ihmiset ovat tyytymättömiä taloustilanteeseen ja hallitukseen, luulisi tällaisten tempausten herättelevän, kun Suomenkin uutiskynnys rikkoontui.

Buen domingo
Annastiina