Perjantaina Sevillaan saavuttuamme veimme tavarat säilöön hostellille ja haimme aamupalapaikkaa. Kahvilasta tuli vakkaribrunssimesta, vaikka joka kerta päätimme ettemme tule uudestaan, sen verran nyrpeä nokka tarjoilijalla oli. Vaikka toimme hänelle varmasti kuukauden parhaan tilin. Kahdeksan henkeä noin yhden aikaan päivällä pöytä täynnä aamupalaruokaa taisi olla espanjalaisille nähtävyys.
Sevilla oli enemmän perinteinen espanjalainen kaupunki kuin Madrid. Kadut olivat älyttömän pieniä, välillä tuntui kuin olisi kävellyt sisällä. Aurinko lämmitti eikä se ikuinen vuoristotuuli ollut heittämässä hiuksia ympäri koko ajan.
Oltiin aika turisteja joo.
Käveltiin kaupunkia ympäri ja suunnattiin katedraalille, joka Wikin mukaan on maailman suurin katedraali. 9,5 euroa piti maksaa sisään, kun en aamuyön pakkailuissa ollutkaan muistanut ottaa opiskelijakorttia mukaan. Sen verran hieno hökkeli kuitenkin ettei yhtään harmittanut.
Päästiin myös kävelemään 35 kerrosta "ramppia" pitkin kellotorniin, josta oli aika huisit näkymät. Tosiaan hissiä ei siellä ollut ja portaiden sijaan vähemmän kaloreita kuluttava liukumäkityylinen ratkaisu.
Sevillasta löytyi myös Aurajoen veli ja Alcázar palatsi. Tännekin piti maksaa triplahinta, kun epätyypillisen espanjalaisesti itseään ei saanut puhuttua opiskelijaksi. Kaksi asiaa tuli opittua ensi viikonlopun Lissabonin reissulle: ota opiskelijakortti sekä kameran laturi mukaan. Tämän palatsin kohdalla nimittäin loppui kameran akku, kun tyhmänä luotin 100 prosenttia näyttävään merkkiin, ja jätin laturin kotiin.
Eli SoMesta varastamiani kuvia ja uskomattoman huonot selfie-taitoni. Lauantain baari-illan jälkeen käveltiin pitkin kaupunkia etsien snäkäriä. Kun pääsimme Googlen ohjaaman (suljetun) mäkkärin kohdalle, vastaamme tullut poika kysyi olemmeko paikallisia, hän yrittää etsiä jotain syötävää. Ei oltukaan enää Madridissa kun jokaisesta kadunpätkästä ei löytynyt vähintään yhtä 24/7 auki olevaa raflanpoikasta. Näppärästi toistin Bilbaossa käyttämäämme taktiikkaa ja pysäytin taksin pyytäen viemään meidän ruuan luo. Keskustan ulkopuolelta löytyi kahvila, josta saimme oliiviöljyyn upotetut patongit ja ilta oli pelastettu. Viimeisenä päivänä kävimme upealla Plaza Españalla ja ihmettelemässä luistelukenttää palmujen vieressä. Onnistunut reissu, rento meininki ja kemiat toimivat yllättävän hyvin näinkin isolla porukalla.
Loppuun vielä sympatiat kahdesti vierailemaamme italialaista ravintolaa kohtaan. Kertoo jotain jos jopa italialainen vahvistuksemme halusi käydä samassa ravintolassa toisenakin iltana. Mielettömän hyvä ruoka ja asiakaspalvelu saivat meidät palaamaan raflaan. Toinenkin "family dinnerimme" oli onnistunut ja pastoje/pizzojen jälkeen limocello-shotti auttoi jaksamaan vielä jälkkärit. Muutaman viinipullon, liköörin ja onnistuneen päivän jälkeen volyymi saattoi vähän nousta laskua odotellessamme. Kuulin vaisun shh-äänen ja käännyin katsomaan mitä takanani tapahtuu. Viereisen pöydän herra näytti jotai kaulan katkomisen ja hyssyttelyn sekoitusta. Pyysin automaattisesti seuruettamme olemaan vähän hiljempaa, johon tarjoilija tuli sanomaan ettei meidän todellakaan tarvitse olla hiljempaa heidän ravintolassaa, ja meni kertomaan asian myös naapuripöytään. Asiasta nousi äkkiä huuto, ja tämä viisikymppinen mieshenkilö laukoi todella loukkaavia mielipiteitään tarjoilijasta. Muidenkin tarjoilijoiden italialais-/espanjalaiset temperamentit näyttivät nopeasti punaista ja tilanne oli oikeasti uhkaava. Pariskunta poistui tien toiselle puolelle syömään sushia ja me jätimme suuren tipin. Järkyttävää käytöstä aikuiselta ihmiseltä ja mieletöntä toimintaa koko ravintolan henkilökunnalta. Kun siis vierailette Sevillassa, käykää La Gallina Bianca ravintolassa. Ruoka ja palvelu pyöreä kymppi.
 |
| http://www.lagallinabianca.es/ |
Buenas noches
Annastiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti