Modelo de las Cinco Dimensiones

Mulla on yksi mielenkiintoinenkin kurssi täällä. International negotiation, jossa vertailimme Ruotsin ja Espanjan kulttuurieroja viime tunnilla. Jokaisella ryhmällä oli oma erilaisen kulttuurin omaava maansa, joista keskusteltiin tunnilla. Ryhmäni kanssa alettiin keskustella muutenkin kulttuurieroista, täällä on muutama oikeasti Suomesta (Pohjoismaista) kiinnostunut tyyppi. Koska asia on itsellenikin kiinnostava, teen vähän asiapitoisemman tekstin..

Kurssiin kuuluu myös Hofsteden "Kansallisten kulttuurien ulottuvuudet" eli tutkimus neljästä (myöhemmin lisätty viides ja kuudes) kulttuuriulottuvuudesta. Tältä sivulta http://geert-hofstede.com/spain.html kävimme katsomassa näitä eroavaisuuksia tarkemmin. Kategorioina on valtaetäisyys, individualismi vs. kollektivismi, maskuliinisuus vs. feminiinisyys, epävarmuuden välttäminen, lyhyen vs. pitkän tähtäimen orientaatio ja hemmoteltu vs. hillitty.

Valtaetäisyys (power distance) käsittelee yksilöiden tasa-arvoa yhteiskunnassa. Tämä määritellään sen mukaan, miten yhteiskunnan heikompi jäsen kokee vallan jakautuneen. Espanja on määritelty hierarkiseksi yhteiskunnaksi, jonka jäsenet hyväksyvät sen, että jokaisella on oma asemansa ja valtansa. Suomella on tässä lähes puolet vähemmän pisteitä, ja kultuurille tyypillistä on itsenäisyys, tasavertaisuus sekä "helposti lähestyttävät" pomot.

Joku vanhempi mieshenkilö tuli laittamaan rullaverhoa paikalleen kun tuntimme piti jo alkaa. Varmaan koulun rullaverhoexpertti, koska laitoksella tuntuu olevan jokaiselle hommalle oma tekijänsä.

Individualismi tarkastelee yhteiskunnan jäsenten yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä. Tähän liittyy mm. tiimityöskentelyn merkitys. Espanjalla on keskiarvo tässä kategoriassa, mutta Euroopassa se lasketaan kollektiviseksi yhteiskunnaksi, kun taas koko maailmaa tarkastellessa, on se individualistinen. Suomi on taas enemmän individualistinen, jolloin jokaisen odotetaan huolehtivan vain itsestään ja lähisukulaisistaan. Tähän liitty myös se, että työntekijän ja työnantajan suhde pohjautuu enimmäkseen keskinäiseen etuun ja henkilöstöpäätökset tehdään meriittien perusteella.

Näitä pariskuntia näkee täällä koko ajan. Vanhukset kävelemässä käsi kädessään tai sisarukset käsikynkässä. Vaimolle tarjotaan kättä kun jäädään bussista ulos. Koko perhe (lue Suomen suku) huolehtii lapsista, kun vietetään päivää puistossa. Myös vieraiden auttaminen on itsestäänselvyys. Erään tytön puhelin putosi taskusta kun hän juoksi kadun yli. Vanhempi nainen otti puhelimen, muttei saanut juoksevaa tyttöä kiinni. Naisen takana kävellyt poika tarjoutui juoksemaan tytön kiinni.

Maskuliininen yhteiskunta perustuu kilpailuun, saavutuksiin ja onnistumisiin, kun taas feminiinisessä yhteiskunnassa toisista huolehtiminen ja elämänlaatu ovat tärkeässä roolissa. Espanja on maskuliinisempi kuin Suomi, mutta siinä on myös feminiinisiä piirteitä. Liiallista kilpailua tai joukosta erottumista ei katsota hyvällä. Organisaatioissa johto haluaa kuulla alaisten mielipiteitä, ja tekee mahdollisesti päätöksiä sen mukaan. Suomen feminiininen yhteiskunta taas korostaa yksimielisyyden, tasa-arvon ja solidaarisuuden merkitystä. Ristiriidat ratkaistaan kompromissein ja tehokas johtaja tekee päätöksensä yhteistyössä alaistensa kanssa. Painopiste on hyvinvoinnissa eikä statusta näytetä.

Epävarmuuden välttäminen (uncertainy avoidance) tarkoittaa sitä, miten yhteiskunta käsittelee tulevaisuutta. Yrittääkö se hallita tulevaa vai antaa sen tapahtua. Tässä Espanjalla on korkein pistemääränsä, ja sivuston määritelmän mukaan tämä on yksi kulttuuriin eniten vaikuttavimmista kohdista. Espanjan sanotaan oleva maailman toiseksi äänekkäin kansa, ja ihmiset haluavat sääntöjä jokaiseen asiaan, mutta samaan aikaan he välttävät sääntöjä ja lakeja, jotka tekevät elämästä monimutkaisemman. Suomessa ei siedetä epäsovinnaista käytöstä tai ideoita, ja sääntöihin on emotionaalinen tarve. Aika on rahaa, ihmisillä on tarve olla kiireinen ja ahkera, tarkkuus ja täsmällisyys ovat normeja.

Salakuva postinaisesta, katulakaisijasta ja viereisen kaupan myyjästä juttelemassa kadulla työaikanaan noin vartin ajan. Juteltiin ryhmämme kanssa nimenomaa tästä. Suomessa aika on verotonta rahaa ja aina pitää olla tehokas. Espanjassa lounastunti on yleensä kaksi tuntia (joka todennäköisesti alkaa siitä kun olet kävellyt kaupungin toisella puolella olevaan ravintolaan ja saanut ruuan viineineen eteesi). Toimistoon jäädään hengailemaan, lukemaan uutisia tai juttelemaan työkavereiden kanssa. Tämä on kuulemma joku statusjuttu, jotta firma vaikuttaisi tekevän töitä yötä päivää. 

Pitkän tähtäimen orientaatio käsittelee sitä, miten yhteiskunta huomi menneisyyden vaikutukset tulevaan. Tulevaan voidaan suhtautua epäluuloisesti ja perinteitä vaalitaan tai tulevaisuuteen valmistaudutaan esim. panostamalla koulutukseen. Espanjalaiset haluavat elää hetkessä ilman huolia tulevaisuudesta. Tästä kertoo myös maailmalle levinneet käsitteet mañana ja fiesta. Suomen yhteiskunnassa kerrotaan olevan suuri kunnioitus perinteille eikä tulevaisuuden varalle juuri säästellä, vaan keskitytää tavoittelemaan nopeita tuloksia.

Auringonottoa tammikuun helteissä. Mulle on vaan mysteeri mistä nä repii tätä oleiluaikaa jos töissä pitää olla 9-20. Kahvi nautitaan aina istuma-asennossa, turistin tunnistaa take away -mukista. Aina löydetään hetki nauttia hetkestä, eikä espanjalaisten suusta kauhean usein kuule "Mulla on kiire" -tekosyytä. Kadulla ehtii aina tervehtiä naapuria tai hämmästellä roska-autoja, kyllä se määränpää odottaa sen verran.

Hemmottelu (indulgence, en tiedä miten käänätäisin) käsittelee sitä, miten yhteiskunnassa lapset liitetään sosiaaliseen elämään. Haluja ja impulsseja hallitaan sen mukaan, miten ihminen on kasvatettu. Espanjan alhaisella pistemäärällä, yhteiskunta määritellään kyyniseksi ja pessimistiseksi. Vapaa-aikaan ei panosteta, ja ihmisillä on tunne, että yhteiskunta ei hyväksy itseensä panostamista. Suomi määritellään hemmottelevaksi/hölläkätiseksi yhteiskunnaksi, ja ihmiset haluavat nauttia elämästään ja pitää hauskaa. Heillä on positiivinen asenne ja taipumusta optimismiin. Vapaa-ajalla on suuri merkitys, ja ihmiset kokevat saavansa tehdä mitä haluavat ja käyttää rahansa kuten tahtovat. Tästä voisi olla esimerkkinä Suomessa yleinen käytäntö lähteä perjantaina aikaisemmin viikonlopun viettoon. Myös lomat on Suomessa suhteellisen pitkät ja "pyhä asia", työntekijöitä ei helposti soitella tulemaan töihin kesken lomien.

Kuvituksena mahtavan hienot salakuvani loistavilla muokkaustaidoilla. Nyt lähden viikon viimeisille bussimatkalle Pozueloon. Toivottavasti tässä ei ole kauhean montaa asiavirhettä, nyt ei "ehdi" lukea läpi.

Adiós amigos
Annastiina