Agosto en Madrid

Elokuu on Espanjassa, kuten yleensä muuallakin Etelä-Euroopassa, Suomen heinäkuu eli lomakuukausi. Silloin on vuoden kuumimmat päivät ja ihmiset vapaalla. Varsinkin Madrid tyhjenee ihmisistä, koska täällä on hemmetin tukalaa olla. Ei mereltä tulevaa raikasta ilmaa, vaan saasteisen tunkkainen ilma pyörimässä korkeiden kivirakennusten välissä, jotka hohkavat lisää kuumuutta. Tosin Sevillassa on vanha jokavuotinen vitsi rikkoa kananmuna asfaltille, jossa se kypsyy munakkaaksi. Ja tämä ilmeisesti oikeasti tehdään ja uutisoidaan joka vuosi.

Paseo de Castellanan aukiolta näkyy Cuatro Torres ja Euroopan portit!

Suku kokoontunut puiston penkeille viettämään juhlia

Paon Madridista huomasi viimeistään nyt viime viikonlopun jälkeen. Muuttoliike alkoi jo heinäkuun viimeisillä viikoilla, kun kuun viimeinen maanantai oli pyhä Madridin lisäksi osassa Pohjois-Espanjan maakuntia, ja monet aloittivat lomansa siitä. Sitä edeltävänä perjantaina arvioitiinkin liikenteessä olleen noin kuusi miljoonaa autoa.  Naapurustossani oli näiden viikkojen ajan usein autoja takakontit auki ja perheet pakkasivat tavaroitaan ja lapsiaan kyytiin. Melkein kuin Turku juhannusperjantaina klo 15.30 (tai isäni tapauksessa torstaina klo 11), kun ihmiset ovat karanneet töistään aikaisemmin ja ehtineet kotiin pakkaamaan autoaan ja suuntaamaan Alkon kautta Kustaviin.

Nyt elokuun ollessa jo täydessä vauhdissa, huomaa liikkeiden laittaneen ovensa säppiin viimeistenkin mahdollisten asiakkaiden lähdettyä. Heti ydinkeskustan ulkopuolella useimmat liikkeet ja pubit ovat sulkeneet ovensa ja ikkunaan on punaisella tussilla käsin kirjoitettu lappu ”palaamme syyskuussa”. Auki olevien toimistojen on yleistä siirtyä normaalista 9-18 työajasta kesäaikaan 8.30-15, jolloin muutaman tunnin ruokatauko siirretään työpäivän jälkeiseksi.

Jaguarinkin liike pistänyt ovet kiinni

 Ihmettelin hieman tätä kokonaan liikkeiden sulkemista kuukaudeksi, ehkä täällä ei tunneta käsitettä kesätyöntekijä. Eilen liikennevaloja odotellessani viereisen pakun kuski huuteli mopoilijalle, että tietääkö tämä elokuun parkkimaksuista. Siinä he hetken huutelivat ikkunasta toisilleen, kunnes parkkimaksulaitteella ollut pariskunta valaisi heitä lukemalla, että elokuussa parkkimaksuja pitää maksaa vain kolmeen asti. Koko kaupungissa on siis erikoisjärjestelyjä elokuulle. Cesarin kanssa päivitellään joka aamu, kuinka kumpikaan ei ole saanut kuumuudessa nukuttua. Koen kuitenkin, että italialainen tai varsinkaan espanjalainen kämppikseni ei saisi valittaa, jos mullekin huudellaan että ”hei sä varmaan voitkin käydä suihkussa, vaikka ei tule lämmintä vettä, koska oot suomalainen!” Nopeasti kroppa kyllä tottuu, kun eilen laitoin jalkaan pitkät housut kun aamulla mittari näytti vain +26.

Onneksi mañana tulee madre <3 Cesar oli aika katkerana, kun kerroin pääseväni ilmastoituun hotelliin, josta löytyy myös uima-allas. Otan kyllä kaiken irti tästä lomastani ja seurastani. Pyysinkin perjantain vapaaksi ja maanantaina on taas pyhä, vaikkakin äippä lähtee jo aamulennolla. Pelkkää juhlaa täällä siis!

Shoppailumaisemia, joku keskuspankki varmaan ja huono kuva vahingossa löytämästäni lähipuistosta

Nyt kuuntelen kun kämppikset kriiseilee aiheesta vanhemmat. Luulin, että Cesarilla on tyttöhuolia kun niin tarmokkaasti keskustelivat ja kämppis-tyttö (en ole vieläkään ihan varma hänen nimestään, kun joka kerta kuulen sen eri tavalla mutta jotain Elisabethin suuntaan) jakeli ohjeitaan. Ongelmana kuitenkin Cesarin vanhemmat, jotka  soittivat hänelle ja valittivat, että hän ei koskaan soita vanhemmilleen... Cesar oli vähän kauhuissaan kun kerroin aiemmin, että Suomessa muutetaan yksin 18-vuotiaana, ja nimenomaa yksin omaan kämppään. Nytkin annoin ohjeeksi, että no soita vanhemmillesi useammin ja vähän naureskelin asialle. Ilmeisesti aihe on kuitenkin todella vakava, koska keskustelu jatkuu edelleen illallispöydässä. Olin myös äsken tulkkina näiden espanjaisen ja italialaisen keskustelussa. Tyttö sanoi "injusto" jota Cesar ei ymmärtänyt. Huutelin, että se tarkoittaa unfair, mutta perinteisesti tyttö ei hyväksynyt olevansa väärässä tai antanut tyhmän suomalaisen neuvoa ja toisteli ilmeisesti sanaa "cruel". Noh, onneksi voin itse olla ylpeä, kun tiedän olleeni oikeassa ja kerrankin voin tuntea osaavanikin jotain kieliä.

Juuri tulleen tiedon mukaan tyttö myös kehui äsken ääntämistäni paremmaksi kuin italiaanon, olé!! Ottakaa tämä päivämäärä ja aika ylös historiallisen tapahtuman ajankohtana. Ensimmäiset kiinnostukset suomen kieleen myös heräsivät, ja pääsin opettamaan Moi ja Moikka! Tyttö näki sanan "kääntäjä" Google translaterissani ja pyysi lausumaan sanan. Oli aika hämmästynyt ilme ja ihmetteli miten oikein tiedetään, miten sanoja äännetään kun kirjaimet lausutaan ihan eri tavalla kuin kirjoitetaan. Kerroin miten ää sanotaan ja että kirjaimet kyllä lausutaan juuri niin kuin kirjoitetaankin. No hänen mielestään sana olisi pitänyt siinä tapauksessa lausua kantahha. Niinpä ketä määrittelee sen, mikä on oikea tapa ääntää sanat "niin kuin ne kirjoitetaan"..

Felices vacaciones,

Anastasia

Voy a googlar

Pohdin edelleen välillä syitä, miksi halusin niin kovasti takaisin Madridiin. Järkevästi ajateltuna olisi pitänyt etsiä Suomesta joku koulutusta vastaava palkallinen työ ja viettää viikonloputkin hohtogolf-luolassa, ja näin kerätä rahaa mahdollisia jatko-opintoaikoja varten. Mutta koska niitä potentiaalisia työpaikkoja ei Aurajoesta onkimalla napannut, enkä halunnut työn perässä muuttaa muualle Suomeen vuoden ajaksi, tuntui lähtö Madridiin sopivalta. Vietän nyt ikään kuin välivuotta täällä, kun se lukion jälkeen jäi pitämättä. Pohdin myös miksi juuri Madrid kun täällä on jo tullut asuttua, niin eikö pitäisi vaihtaa välillä maisemaa. Jotain tässä kaupungissa vaan on, ja sen olen kuullut jo niin monelta täällä eri elämäntilanteessa ja eripituisia ajanjaksoja asuneelta, että sitä voi jo pitää luotettavana tutkimuksena laajan otannan kanssa. Myös nyt syksyksi jo lennot varanneista vieraistani kaikki kolme ovat aikaisemmin käyneet luonani Madridin turistikierroksella. Ellenin MAD-fanitus nyt on ihan omaa luokkaansa, mutta myös äitini tulee nyt jo kolmatta kertaa käymään ja meinasi varata jo toisenkin reissun syksylle :D En tiedä sitten paljonko oma seurani vaikuttaa suuntaan tai toiseen.

Kuvan vapaa käännös: ”Koska Madrid, oikeasti, ei ole mitenkään ihmeellinen. Siellä ei ole suurta jokea. Tai pilvenpiirtäjiä. Eikä kanaaleita tai järviä. Tai mahtavia raunioita. Eikä merta. Madridista puuttuu paljon asioita. Mutta siellä on ihmiset kaduilla. Odottamattomissa nurkkauksissa. Ja se moninaisuus. Kontrastit. Jatkuva eloisuus. Ja heidät tapansa. On sen arvoista nousta aikaisin ylös – yhden kerran – jotta voi elää yhden päivän la vida de Madrid.”

Tuntuu vain, että täällä arkikin on mielenkiintoisempaa. Kuten Ellen sanoi, "mitä kulttuuria saa irti jostain Puutarhakadusta" XD Täällä työmatkalla voi katsella kun ihmiset istuu kahviloissa, kauppiaat asettelee hedelmiään kaupan ulkopuolelle ja joku lukee penkillä kirjaa. Omalla työmatkallani voi myös window shoppailla Pradaa, Cuccia, Chanelia, Rolexia jne. Ja näitä rakennuksiahan ei voi koskaan ihastella liikaa ja tuntuu, ettei suurinta osaa tule koskaan rekisteröimään yksityiskohtineen.

Aluksi olin ahdistunut, että koko ajan pitää olla menossa jonnekin ja tehdä asioita. Sitten havahduin, että ensinnäkin mulla ei ole juurikaan varaa elää samanlaista elämää kuin vaihtoaikoina, toiseksi se vaihtoelämä hurjuuksineen on jo eletty ja ne asiat koettu, kolmanneksi elän täällä nyt tosiaan arkea 10-18 työpäivieni kanssa. Ja mitä Suomessakaan tekisin arkena, en yhtään mitään. Joskus näkee kavereita, joskus käy lenkillä. Mutta suurin osa päivistä kuluu tekemättä mitään erikoista pakollisten lisäksi. Ja se piti antaa itselleni täälläkin oikeudeksi. Mutta silti tuntuu, että päivässä tapahtuu paljon enemmän.

Pelkästään kaduilla kävely on paljon viihdyttävämpää kun siellä on ihmisiä ja töiden jälkeen voi mennä istumaan yksille täyteen pubiin. Tai kävellä Paseo de Castellanon puistokatua töistä Retiroon ja ihmetellä, kun 30-vuotias nainen opettelee ajamaan polkupyörällä. Aika haastavaa muuten, koska aikuisten pyöriin ei varmaan löydy apupyöriä, että siitä vaan kylmiltään sotkemaan.

Jes, yli vuoden rempan alla ollut Metropolis-talo on nyt näkyvillä!

Havahduin edellispäivänä, että en enää mieti ”nyt puhun espanjaa” kun aloitan keskustelun espanjaksi tai vastaan töissä puhelimeen. Toimistolla puhutaan nyt espanjaa, koska yksi meistä on espanjalainen, vaikka puhuu myös täydellistä suomea. Olen aina ollut huono tässä varsinkin suomenruotsalaisten osaamassa kahden tai kolmen kielen yhtä aikaa puhumisessa. Jos puhun jotain kieltä, en yhtäkkiä muista sanoja edes äidinkielelläni tai heitä jotain lausetta sekaan englanniksi, vaan selitän sitten sanat auki kiertoteitä. Mutta espanjaa on ihana puhua jonkun kanssa, joka ymmärtää jos käytän idiootteja fraaseja, joita tulee sovellettua suomen kielestä. Osa näistä natiiveista meinaan heittäytyy välillä tyhmäksi, eikä edes yritä ymmärtää tai auttaa sanojen kanssa. Joka tapauksessa, nyt kun töissä ja kotona puhuu espanjaa eikä vapaa-ajalla muutenkaan hengaa suomi- tai vaihtaripossessa, on kielen puhuminen paljon luontevampaa heti. Voisipa näin jatkaa loppuvuoden! Huomaa kyllä, että vieraan kielen puhumisessa on huonoja ja hyviä päiviä. Varsinkin väsyneenä en saa sönkötettyä mitään järkevää ulos, mutta yksi päivä kämppiksenikin ihmetteli kuinka nopeasti puhuin espanjaa tekemättä yhtään virhettä. Ei sitä edes tajua, kuinka paljon vieraan kielen puhuminen vie energiaa. Otsikkona hieno termi, jota käytin kämppikselleni ja hän ainakin ymmärsin tarkoituksen.

Espanjaksi sarjojen ja leffojen katsomisen lisäksi, olen ottanut instituutilta lukuun Tove Janssonin kirjan espanjaksi käännettynä. Siinä on sopivan helppoa tekstiä ja lyhyet luvut, jotta jaksaa keskittyä. Tosin luulin ensin, että se on muumi-kirja, mutta kirjoitti Tove näköjään jotain muitakin tarinoita..

Kämppikset nukkuu viikonloppuisin kahteen asti, mutta olen ottanut oikeudekseni laittaa pyykinpesukoneen päälle puolenpäivän aikaa, että päivällä ehtii tehdä jotain muutakin. Perjantaina muuten juuri kun olin lähdössä töihin ovikello soi. Molemmat kämppikset oli jo lähteneet, ja ovella seisoi rivi remppamiehiä. Vuokraisäntämme siis omistaa viereisen asunnon, joka on kopio tästä meidän asunnostamme, sekä remppaa yläkertaan jotain isompia kommuuneja. Nyt nämä remppamiehet seisoivat ovellamme ja kysyivät häiriinnynkö jos he tulevat sisään ja tarvitsenko valoja. Sanoin lähteväni juuri ja keräsin nopeasti kamani kassiin ja lukitsin huoneeni oven. Tuntui vähän hassulta päästää asuntoon vieraita ihmisiä, varsinkin kun tiesin, että meistä ketään ei tule kotiin ennen iltaa. No töistä tullessanikin yhdeksän tuntia myöhemmin kaikki neljä remppaäijää seisoi omilla rapuillaan pitkin kämppää ja repi kattopaneeleita alas. Oman huoneeni ovi oli kiinni, ja kysyin haluavatko he mennä sinnekin, mutta puhuivat tulevansa huomenna uudestaan. Lähdin vielä evakkoon, koska kämpässä ei mahtunut liikkumaan ja laitoin kämppiksilleni viestiä, että tietävätkö he asiasta jotain. Tyttö olikin kotiin tullessaan nostanut aikamoisen metelin ja häätänyt äijät pihalle. Hän kertoi soittaneensa äidilleen ja kironneen koko porukan kun yksi remppaäijä vielä tuli vessasta ja karkasi luimistellen pihalle. Vuokraisäntämme vastaukset olivat aika mielenkiintoisia, kun tyttö myös hämmästeli, että hänen huoneensa lukko oli vaihdettu sähkölukoksi hänelle kertomatta ja nyt hän ei saa oveaan lukkoon. Mietittiin myös kuinka monella on  kämppämme avain, kun siivooja käy kenenkään näkemättä aina eri päivinä ja naapurin kopio-kimppakämpästä tuli eilen tyttö meille omilla avaimillaan... Ja nythän meillä ei tule lämmintä vettä ollenkaan, mikä ei sinänsä haittaa päivän keskilämpötilan ollessa +36 astetta.

No onneksi pääsen jo parin päivän päästä viettämään hotellielämää, AAAAAH <3 Ja on se ihan kiva, että äitikin tulee :) Mutta hotellin aamupala, kunnollinen sänky ja valmiiksi laitetut lakanat, uima-allas, kukaan ei siirtelemässä vessan mattoa oven eteen eikä vessapaperia tarvitse säännöstellä, ennen kuin vastuussa oleva ostaa sitä lisää.

Que tenga un buen domingo,

Anastasia

Eeeeeh no lo sé

Olet espanjalainen, kun

kävelijöiden liikennevalot ei merkitse sulle mitään.

laitat suklaan jääkaappiin, vaikka vihaat jääkovaa suklaata.

tarkistat sanoja työsähköpostiin espanjasta englanniksi.

et välitä, että polvitaipeesta valuu hikinoro kun istut terassilla.

pyydät laskun heiluttamalla kättä ilmassa demonstroiden allekirjoituksen kirjoittamista.

aamun työmatkalla joka-aamuinen koiranulkoiluttaja tervehtii.

annat poskipusuja luonnollisesti.

kävelet työpäivän jälkeen Retiroon ja istut spontaanisti puiston penkille miettimään maailmaa.

Olet suomalainen, kun

syöt joka aamu harmaata velliä niin kutsuttua puuroa.

keität veden kattilassa etkä mikrossa.

puolen tunnin kävely ei ole urheilusuoritus.

hermostut, jos muut ei hoida vastuitaan, vaikka annat selvät ohjeet.

olet kohtelias ja ystävällinen ainakin ensivaikutelman ajan.

olet ainoa, joka osaa täyttää tiskikaapin oikein ja ymmärtää tyhjentääkin sitä.

Olisit espanjalainen, jos

sinun pitäisi puhua aina, jopa moottoripyörän selässä 80 km tuntivauhdissa takanaistuvalle.

et väistä kadulla vastaantulijaa.

et ymmärrä puhujaa ollenkaan, jos hän tekee muutaman kielioppivirheen lauseessa.

sinulla on aina kiire ylittää tie, mutta kävelet muuten erittäin hitaasti.

Jaahas, alkaa taas honeymoon olla ohi kun kaikki ketuttaa. Jos saan viimeisen kerran käyttää sanoja roskasäiliö eli contenedores de basura ja roskamafiooso tämän vuoden aikana ja kertoa onnellisen päätöstarinan roskavastuukuukaudellemme. Jätin kämppis-Cesarilleni lapun, että tulen vastaa myöhään kotiin tänään, joten voitko antaa roskisavaimet viereiselle naapurille ja kertoa miten homma pitäisi toimii, koska roskisvastuu siirtyy nyt seuraavan asunnon riesaksi. Tulin kotiin puoli kymmenen maissa ja roskikset ei ollut kadulla. Pysähdyin oikeasti hetkeksi ja mietin etten halua mennä kotiin, jos Julio vaikka odottaa rapussa kävelykeppi ojossa. No menin kuitenkin, ja aloin heti tenttaamaan Cesarilta miksei roskikset ole kadulla. Hän kuulemma kävi antamassa avaimen naapurille eikä ole meidän ongelma enää. Haastattelin mihin aikaa hän vei avaimet, ja miksei he yhdessä vieneet roskiksia ulos jos asukas ei vaikka tajunnut tai tiedä missä roskasäiliöt on. Yritin ehdottaa, että pitäisikö naapurissa käydä varmistamassa, että homma meni perille. Samaan aikaan mietin miksen jättänyt tarkempaa ohjelappua jokaisesta liikkeestä, joka tämän italiaanon olisi pitänyt tehdä. Unohdin, että olen saanut neuvoa hänelle esimerkiksi sen, että vesi kiehuu kattilassa nopeammin kuin mikrossa, varsinkin jos kattilaan laittaa kannen päälle. Kämppistyttökin oli vaihteeksi kotona ja ihmetteli mitä skitsoan. Cesar selitti, että olen peloissani, koska yksi mies kerran kävi ojentamassa roskisasioista. Heittäydyin dramaattiseksi, että ei kerran vaan neljä tai viisi kertaa ja kolme eri pappaa! (Vaikka Julio onkin supermukava abueloni nykyään.) Noh annoin asian olla ja nyt kaikessa hiljaisuudessa nostan roskamafiooson viitan harteiltani roskakoriin.

Se on tullut selväksi, että suomalaiseen luonteeseen kuuluu aivan liika rehellisyys, tunnollisuus ja järkiajattelu. Nämä kaksi kolmekymppistä kämppistäni ovat meinaan jotain aivan muuta. Myös muita käytöstapoja kaivataan välillä. Kenelle suomalaiselle tulisi mieleenkään esittää, ettei ymmärrä jos joku ei-natiivi puhuu suomea hieman aksentilla tai kaikkia verbejä taivuttamatta? Täällä kyllä esitetään niin tyhmää, ja kysytään toisilta että mitä toi oikein yrittää sanoa. Hohhohoijaa. Näissä tilanteissa pitää vaan löytää se ei-suomalainen puoli itsestään, vetää oikein mairea hymy naamalle ja kehua tytön kenkiä aamulla niin kyllä iltapäivällä saa taas niin mukavaa ja iloista kohtelua!

Musta on tullut joku asuntobongari täällä Salamancassa kun on jos jonkinnäköistä asuntoa ja asujaa. Mietin millaista elämää missäkin talossa on. Ylimpänä ensimmäinen näkemäni kerrostalo, jossa oikeasti jokaisella parvekkeella oli elämisen merkkejä, en tiedä miksei täällä tunneta parvekehengailua. Alimpana modernimpi kerrostalo, jonka katolla semi-OK terassit, jossain niistä varmaan grillattiin hajusta päätellen.

Käytiin perjantaina ihanassa thairuokalassa lounaalla. Voi kun sais syödä joka päivä kolmen ruokalajin lounaan viinilasillisella.

Lauantaina käytiin kiertämässä Salamancaa ja Chuecaa ja istumassa kuuluisalla Ojalan terassilla. Listalta löytyi Strongbown siideriä  litran mukissa kympillä, jäi tällä kertaa koittamatta.

Tukka on tosiaan mennyt taas hamppukasaksi tässä lämmössä ja auringossa. Hyvänä puolena, ettei tyvikään rasvoitu heti, paitsi yöllä kun pyörii hikipäissään. Eilen yöllä nukuin kyllä maksimissaan kaksi tuntia, mutta onneksi sain todistettua, että roskapussit kerättiin kadultakin roska-auton kyytiin.

Eihän ne roskasäiliöt taaskaan siellä kadulla ole, vaan naapurit on heittänyt roskapussejaan nyt puun viereen kadulle. Mutta onneksi mun mafiooson viitta lähti eilen ton roska-auton kyydissä kaatopaikalle ja minä nukun tänä yönä paremmin.

Buenas noches,
Anastasia