Eeeeeh no lo sé

Olet espanjalainen, kun

kävelijöiden liikennevalot ei merkitse sulle mitään.

laitat suklaan jääkaappiin, vaikka vihaat jääkovaa suklaata.

tarkistat sanoja työsähköpostiin espanjasta englanniksi.

et välitä, että polvitaipeesta valuu hikinoro kun istut terassilla.

pyydät laskun heiluttamalla kättä ilmassa demonstroiden allekirjoituksen kirjoittamista.

aamun työmatkalla joka-aamuinen koiranulkoiluttaja tervehtii.

annat poskipusuja luonnollisesti.

kävelet työpäivän jälkeen Retiroon ja istut spontaanisti puiston penkille miettimään maailmaa.

Olet suomalainen, kun

syöt joka aamu harmaata velliä niin kutsuttua puuroa.

keität veden kattilassa etkä mikrossa.

puolen tunnin kävely ei ole urheilusuoritus.

hermostut, jos muut ei hoida vastuitaan, vaikka annat selvät ohjeet.

olet kohtelias ja ystävällinen ainakin ensivaikutelman ajan.

olet ainoa, joka osaa täyttää tiskikaapin oikein ja ymmärtää tyhjentääkin sitä.

Olisit espanjalainen, jos

sinun pitäisi puhua aina, jopa moottoripyörän selässä 80 km tuntivauhdissa takanaistuvalle.

et väistä kadulla vastaantulijaa.

et ymmärrä puhujaa ollenkaan, jos hän tekee muutaman kielioppivirheen lauseessa.

sinulla on aina kiire ylittää tie, mutta kävelet muuten erittäin hitaasti.

Jaahas, alkaa taas honeymoon olla ohi kun kaikki ketuttaa. Jos saan viimeisen kerran käyttää sanoja roskasäiliö eli contenedores de basura ja roskamafiooso tämän vuoden aikana ja kertoa onnellisen päätöstarinan roskavastuukuukaudellemme. Jätin kämppis-Cesarilleni lapun, että tulen vastaa myöhään kotiin tänään, joten voitko antaa roskisavaimet viereiselle naapurille ja kertoa miten homma pitäisi toimii, koska roskisvastuu siirtyy nyt seuraavan asunnon riesaksi. Tulin kotiin puoli kymmenen maissa ja roskikset ei ollut kadulla. Pysähdyin oikeasti hetkeksi ja mietin etten halua mennä kotiin, jos Julio vaikka odottaa rapussa kävelykeppi ojossa. No menin kuitenkin, ja aloin heti tenttaamaan Cesarilta miksei roskikset ole kadulla. Hän kuulemma kävi antamassa avaimen naapurille eikä ole meidän ongelma enää. Haastattelin mihin aikaa hän vei avaimet, ja miksei he yhdessä vieneet roskiksia ulos jos asukas ei vaikka tajunnut tai tiedä missä roskasäiliöt on. Yritin ehdottaa, että pitäisikö naapurissa käydä varmistamassa, että homma meni perille. Samaan aikaan mietin miksen jättänyt tarkempaa ohjelappua jokaisesta liikkeestä, joka tämän italiaanon olisi pitänyt tehdä. Unohdin, että olen saanut neuvoa hänelle esimerkiksi sen, että vesi kiehuu kattilassa nopeammin kuin mikrossa, varsinkin jos kattilaan laittaa kannen päälle. Kämppistyttökin oli vaihteeksi kotona ja ihmetteli mitä skitsoan. Cesar selitti, että olen peloissani, koska yksi mies kerran kävi ojentamassa roskisasioista. Heittäydyin dramaattiseksi, että ei kerran vaan neljä tai viisi kertaa ja kolme eri pappaa! (Vaikka Julio onkin supermukava abueloni nykyään.) Noh annoin asian olla ja nyt kaikessa hiljaisuudessa nostan roskamafiooson viitan harteiltani roskakoriin.

Se on tullut selväksi, että suomalaiseen luonteeseen kuuluu aivan liika rehellisyys, tunnollisuus ja järkiajattelu. Nämä kaksi kolmekymppistä kämppistäni ovat meinaan jotain aivan muuta. Myös muita käytöstapoja kaivataan välillä. Kenelle suomalaiselle tulisi mieleenkään esittää, ettei ymmärrä jos joku ei-natiivi puhuu suomea hieman aksentilla tai kaikkia verbejä taivuttamatta? Täällä kyllä esitetään niin tyhmää, ja kysytään toisilta että mitä toi oikein yrittää sanoa. Hohhohoijaa. Näissä tilanteissa pitää vaan löytää se ei-suomalainen puoli itsestään, vetää oikein mairea hymy naamalle ja kehua tytön kenkiä aamulla niin kyllä iltapäivällä saa taas niin mukavaa ja iloista kohtelua!

Musta on tullut joku asuntobongari täällä Salamancassa kun on jos jonkinnäköistä asuntoa ja asujaa. Mietin millaista elämää missäkin talossa on. Ylimpänä ensimmäinen näkemäni kerrostalo, jossa oikeasti jokaisella parvekkeella oli elämisen merkkejä, en tiedä miksei täällä tunneta parvekehengailua. Alimpana modernimpi kerrostalo, jonka katolla semi-OK terassit, jossain niistä varmaan grillattiin hajusta päätellen.

Käytiin perjantaina ihanassa thairuokalassa lounaalla. Voi kun sais syödä joka päivä kolmen ruokalajin lounaan viinilasillisella.

Lauantaina käytiin kiertämässä Salamancaa ja Chuecaa ja istumassa kuuluisalla Ojalan terassilla. Listalta löytyi Strongbown siideriä  litran mukissa kympillä, jäi tällä kertaa koittamatta.

Tukka on tosiaan mennyt taas hamppukasaksi tässä lämmössä ja auringossa. Hyvänä puolena, ettei tyvikään rasvoitu heti, paitsi yöllä kun pyörii hikipäissään. Eilen yöllä nukuin kyllä maksimissaan kaksi tuntia, mutta onneksi sain todistettua, että roskapussit kerättiin kadultakin roska-auton kyytiin.

Eihän ne roskasäiliöt taaskaan siellä kadulla ole, vaan naapurit on heittänyt roskapussejaan nyt puun viereen kadulle. Mutta onneksi mun mafiooson viitta lähti eilen ton roska-auton kyydissä kaatopaikalle ja minä nukun tänä yönä paremmin.

Buenas noches,
Anastasia