Valencia & Las Fallas

Valencian kaupungissa järjestetään aina maaliskuisin kolme viikkoa kestävät Las Fallas karnevaalit julhistaen kesän alkua. Viimeinen päivä oli torstaina, joten oltiin ostettu liput 6.20 lähtevään junaan. Torstai oli myös espanjalainen isänpäivä eli pyhä. Tämä huomattiin, kun 5.45 tavattiin Solin karhulla, ja ihmisiä oli tulossa jokaisesta baarista ja pubista. Aaamuyöllä myös satoi vettä, mikä tarkoitti että kaikki nämä viisi miljoonaa kanssaelijää ottivat taksin kotiin. Pyörittiin hetki keskusaukiolla, mutta kun yhtään taksia ei mennyt ohi, päätettiin lähteä kävelemään pääkadulle. Lopulta yksi vapaa taksi pysähtyi, mutta ilmoitti määränpäämme olevan liian lähellä, eikä ottanut meitä kyytiin. Oltiin kävelty jo puoli kaupunkia ja tarvittiin kaksi taksia, joten tilanne näytti hieman huolestuttavalta. Ei tullut mieleenkään, että tästä kaupungista ei saisi taksia baarien sulkemisaikaan. Liian monta sattumaa, ja lopulta käveltiin myöhässä juna-asemalle. Osa porukasta oli jo asemalla odottamassa, mutta eivät päässeet junaan, koska liput oli meillä. Halpalippujamme ei myöskään saanut vaihtaa, ja seuraavan junan liput maksoivat yli 70 euroa.

Pohdittiin vaihtoehtojamme, ja varattin netistä kimppakyytiautot kolmelle meistä, loppujen piti vuokrata auto. Saatettiin osa porukasta turvallisesti matkaan, odottaen vastausta kimppakyydeiltämme. Varavaihtoehtona yhden kaverin kämppiksen kaveri oli järjestämässä päiväreissua festareille, ja bussissa saattaisi olla tilaa. Kimppakyytikuskimme oli viimeksi ollut Whatsappissa keskellä yötä, eikä vastannut viesteihimme edes lähtöajan jälkeen, joten pistimme toivomme viimeiseen korttiin ja lähdimme bussille. Päästiin matkaan neljä tuntia myöhässä alkuperäisestä lähtöajasta.

Bussi oli täynnä kännisiä jenkkiteinejä, ja olin ensimmäistä kertaa espanjalaisen kuskin kyydissä, joka ajoi nopeusrajoitusten mukaan. Olin varannut asunnon 14 hengen porukallemme airbnb-sivuston kautta. Luin arvosteluista, että omistajaa saattaa olla vaikea tavoittaa, joten aloitin ahdistelun jo edellisenä päivänä. Bussissa laitoin uudestaan viestejä, että olemme matkalla. Ei vastausta, muut porukasta alkoivat lähestyä määränpäätä. Olin sopinut, että näämme asunnolla yhdeltä, olimme kaikki myöhässä, joten ensimmäiseksi saapuneet menivät alaovelle ihmettelemään. Lopulta tyyppi vastasi, ja käski sopia avainten vaihdosta kolleegansa kanssa. Ei kuitenkaan antanut numeroa, jonka pienten raivoviestien jälkeen sain. Muu porukka sanoi, ettei äijää edelleenkään näy, minulle hän ilmoitti olevansa ruuhkassa. Pari tuntia myöhemmin alunperin sovitusta ajasta äijä tuli pyöräillen paikalle. 

Alkumatka oli siis kaikkea muuta kuin sulava, mutta kun me viimeisinä saavuimme asunnolle, kaikkosi stressi nopeasti. Kämppä oli kymmenennessä kerroksessa, kaikille 13 löytyi kunnolliset valmiiksi pedatut sängyt, poreallas ja mukava näkymä parvekkeelta. Puolet porukasta oli lähtenyt kauppan, joten ruokaakin saapui sopivasti muutaman minuutin kuluttua. Viiden aikaan heränneinä emme olleet syöneet aamupalaa, eikä matkasähläyksen keskellä tullut eväsleipää ihmeellisempää nautittua. Onnellisina söimme kilpaa pakastepizzojamme ja aloimme valmistautua illan Las Fallas huipennukseen.

Pelailtiin ajan kuluksi beerpongia (pingpall, jossa pallo yritetään saada olutlasiin) ja kuunneltiin ulkoa tulevia ilotulituksia. Jossain kohtaan alettiin tekemään lähtöä, mutta koska meitä oli kolmen taksillisen verran, menimme heti hukkaan toisistamme, eikä siellä ruuhkassa vieraassa kaupungissa ketään löytänyt. Jäätiin sitten katselemaan kohdallemme osunutta paperiteosta, joka sytytettiin tuleen.

Palailtiin kämpille samoihin aikoihin ja vietettiin perinteistä Erasmus aikaa kotibileiden merkeissä. Jossain kohtaa ilta menikin piilosen leikkimiseksi. Aika vaikeaa muuten tollaisessa kattohuoneistossa, onneksi en joutunut itse etsijäksi keh keh.

Perjantaina lähdettiin tsekkaamaan kaupunkia uudelleen päivänvalossa. Itävallan vahvistuksemme toimi taas matkaoppaana ja kierrettiin vanhaa kaupunkia. Sää meni kuitenkin äkkiä tuuliseksi ja sateiseksi, joten lähdettiin kaupan kautta kotiin valmistamaan perheillallista.

100 Montaditosin kilpailija

Kaupunkikierroksen aikana käytiin italialaisessa raflassa, josta löytyi yhtenäinen pöytä koko poppoollemme. Illalla italialaiset teki meille myös kansallisruokaansa, joten aika saapasmaapainoitteinen ruokavalio tällä kertaa.

Seuraavan päivänä suunnattiin Valencian akvaarioon, joka on ilmeisesti Espanjan tai Euroopan suurin. Hassuja hajanaisia rakennuksia siellä täällä, koska alueella taisi olla jotain muitakin museoita tai tiedekeskuksia. Mulla oli aika korkeat odotukset, koska olen nähnyt täältä niin paljon kuvia ja 28 euron sisäänpääsymaksuksin loi jonkinlaisia odotuksia. Olihan se todella iso laitos ja erilaisia eläimiä, en tiedä mitä odotin, kyllähän sitä päällisteltävää siellä riitti.

Nemon lisäksi löysimme Johanna Tukiaisen

Aquarumilta käveltiin vanhaa jokea, nykyistä puistoa pitkin takaisin kämpille ja kauppaan, josta me suomalaiset ostimme illallistarvikkeet. Vuorossa oli siis lihapullia, lohkoperunoita ja salaatti suomalaisella kädenjäljellä. Vaikka hiljaista epäilyksen kuiskintaa oli kuultavissa, että miksi lihapullat ja peruna olisi muka suomalaista, kaikki kahden kilon jauhelihasta tulleet pullat meni, kermakastikettaakaan ei teelusikallista enempää jäänyt. Hyvä me! Parasta oli kuitenkin italialaisten courmee ruokaexpertiemme hyväksyntä, niin sanallinen perfetto kuin se perinteinen sormien pussaus.

Viimeisenä päivänä haluttiin mennä rannalle, koska merta oli taas vähän ikävä. Päivä oli kylmä ja tuulinen, matkaa varatessa kuviteltiin, että oltaisiin siellä bikinit päällä. Rannassa oli paljon ravintoloita, joten poikettiin paellalle, koska Valenciastahan se on kotoisin. Illalla lähdettiin vähän pienemmällä porukalla läheiseen pubiin katsomaan El Clásicoa eli Real Madrid vastaan FC Barcelona. 

Tällä kertaa tajuttiin tilata taksit etukäteen, mentiin pariksi tunniksi nukkumaan ja päästiin ilman suurempia ongelmia takaisin Madridiin. Tästä viikonlopusta kestääkin toipua vähän kauemmin, onneksi huomenna alkaa puolentoista viikon pääsiäisloma!!

Un saludo

Annastiina