Fútbol

Eilen skippasin koulun, koska illalla mentiin katsomaan futista. Oltiinkin valittu aika hyvä ottelu Atlético vastaan Barcelona, sillä edellinen peli oli tainnut päättyä Barcan 1-0 voittoon, ja kyseessä oli joku ratkaisupeli. Torres potkikin pallon maaliin ennen kuin olimme kunnolla päässet yli Vicente Calderónin tunnelmasta. Kaikilla oli katsomossa mukana muovikassilliset paperisilppua, joita viskottiin ilmaan ottelun alkaessa. Olimme sopivasti keskellä uskollisimpia Atletin faneja (tosin koko stadioni taisi olla niitä täynnä), takanamme osattiin kaikki kannatuslaulut ja vastustajan kiroamiset. Vieressä "istui" mies, joka pomppasi pystyyn jokaisessa tilanteessa ja käveli edes takaisin käytävää kädet sojossa. Tai vaihtoehtoisesti keikkui katsomon väliaidan päällä.

Vamos Atleeetii vamoooos

Atlético hävisi lopulta tasaisen pelin, kaksi punaista korttia saattoi vaikuttaa lopputulokseen. Katsomosta alkoikin kuulua korruptioaiheista laulua. Keskityin lähinnä kuuntelemaan mitä takanamme huudeltiin, mm. Katalonian pyrkimys erottautua omaksi maaksi oli pilkan aiheena kuten myös Suárezin vampyyrihampaat. On näillä vaan ihan mahtava energia katsomossa. Vieressämme istuneet papat tuhosivat kyllä kirkasta taskumattiaan melkoisella tahdilla, jos se vaikutti eläytymiseen. Jokaikisellä espanjalaisella oli myös samalaiset folioon käärityt patongit eväänä.

Official store, pitäisi pikkuhiljaa päättää kumpaan kuppikuntaan kuulun Realin vai Atléticon

Pelin jälkeen kokoonnuttiin El Tigre tapasbaarissa, jossa juoma maksaa vähän enemmän, mutta sillä saa ison lautasen täynnä erilaisia tapaksia. Siitä siirryttiin kadun yli parin euron viinilasillisille, ja myöhemmin klubille. Klubi oli vähän isompi ja täynnä jenkkijunnuja. Menokin oli erilaista, tuli Suomen baarit mieleen kun vessajonossa ohiteltiin huudelleen "vomit situation" ja eräs tyttö haettiin ambulanssilla hänen kaaduttuaan ja lyötyään päänsä portaisiin. Pari viikkoa sitten kotibileissä eräs italialainen sanoi voivansa vähän huonosti ja istuutui sängylle, jonka jälkeen puolet porukasta veti takkia päälle, että nyt lähdetään. Minulle seliteltiin kuinka häpeällistä toimintaa, eikä näin käy kuulemma koskaan. En viitsinyt mainita, että Suomessa tuota kutsuttaisiin pohjiksi.

Parin tunnin päästä tultuani kotiin klubilta heräsin kantamaan kämppikseni 30 kiloisen matkalaukun alas ja hyvästelin taas yhden ihanan ihmisen. Nyt sentään saan jäädä vielä tänne muiden huipputyyppien kanssa, mutta hirvittää tuleva kevät, jolloin hyvästit täytyy sanoa kaikille ja kaikelle. Apua.

Täytyy vielä mainita Starbucksin harmittavan toimivasta markkinointikikasta. He antavat nyt joka kerta -50 % alennuskupongin, jonka voi käyttää vain seuraavana päivänä. Olen jo kolmen päivän putkessa, katsotaan kauanko tässä kierteessä pitää vielä pyöriä. Osuvasti kupongissa lukeekin "aloita matka kanssamme"...

(Ryhmäpaineen takia nolo duck face.)

Cara de pato
Annastiina