Hablandooo

Ollaan saatu kasaan aika hyvä Erasmus posse! Kaikki on vielä sellaista menevään tyyppiä, reissuja ja muuta tekemistä keksitään koko ajan. Nyt on Sevillan matka varattu kahdeksalle hengelle helmikuun alkuun. Olin skeptinen junamatkoja katsellessamme, koska olen kuullut että juna on Espanjassa kallis menopeli. 10 tunnin bussimatka jäi aika nopeasti pois laskuista, varsinkin kun junamatka löytyi 50 eurolla ja 6 tunnilla edestakaisin. Ensi viikonloppuna puhuttiin patikointiretkestä Madridin vuoristoon. Kaikki jutut joista syksyllä innostuin, saadaan nyt toteutukseen, jee.

Pääsin myös vihdoin lataamaan salikortin (iskä voi huokaista helpotuksesta, että kyllä täällä vähän urheillaan myös..) Jätin maksamatta joulu- ja tammikuun, koska olin kuullut että salille voi tulla ja mennä miten tykkää. Eilen respan kaikki neljä poikaa kuitenkin hiillostivat mikset Anastasia ole maksanut viime kuukausia. Selitin pienet pätkät, että menin Suomeen jouluksi jne. Homma olikin sillä selvä, vaikka ilmeisesti salin käytäntöjä vastaan. Tässä maassa kyllä selviää parhaiten hyvillä puhelahjoilla.

Koulussa opettaja kysyi miten nimeni äännetään. Sanoin kuten se kirjoitetaankin eli Annastiina. "Ai Anastasia!" Ei.. Viimeinen syylukukauden kurssin arvosana oli myös tullut. 0,3 pistettä vajaa läpipääsy, vähän ketuttaa muttei oikeastaan kiinnosta. Taikuri Luttinen ei ilmeisesti ollut päästänyt montaakaan kurssistaan läpi. Joku arvokysymys varmaan.

Maisema luokasta, ihana Pozuelo..

International Negotiation kurssilla keskusteltiin kulttuurieroista. Opettaja rohkaisi vaihtareita kertomaan stereotypioitaan Espanjasta ja espanjalaisista, kukaan ei kuulemma suuttuisi. Kun joku mainitsi siestan, nousi kuitenkin aikamoinen älämölö, siesta-käsitettä ei kuulemma enää ole olemassa. Myös ranskalaisen uhkarohkea lausahdus, että espanjalaiset ovat laiskoja eivätkä työskentele ennen kello kymmentä, nosti huoneen volyymia. Kommenttin, että espanjalaiset asuvat pitkään vanhempiensa nurkissa, naapurini kuiskasi että totta kai koska ei heillä ole varaa asua yksin. Perinteistä halveksivaa PFFFT-ääntä kuului koko debatin aikana jatkuvasti.

Espanjalaiset osaavatkin tämän väittelyt ja puhumisen jalon taidon. Monesta asiasta tosiaan selviää puhumalla ja periksiantamattomalla asenteella. Ryhmämme on esimerkiksi tekemässä valitusta eräiden kurssien sisällöstä. 1,5 opintopisteen kurssissa on enemmän tehtävää kuin 3 opintopisteen. Toisaalta en tiedä, tulisiko tällaista tilannetta Suomessa kovinkaan helposti vastaan, tuntuu että siellä mietitään vähän pidemmällä tähtäimellä ja kokonaisvaltaisemmin. Myös byrokratialla on oma osansa, kun opettaja kertoi kurssin sisällöstä ja että perjantaina olisi myös ylimääräinen tunti, kysyi joku oppilas kenelle asiasta voi valittaa. Opettaja vastasi jotain ympäripyöreää, josta olisi voinut päätellä, ettei hänellä ollut hajuakaan, kuka pyramidin huipulla tönöttää.

Loppuun vielä kuva kommuunielämän parhaista puolista!! Pitääkin lähteä ostamaan Fairya ja roskapusseja jes.

Besos
Anastasia