tiistai 13. tammikuuta 2015

Cómo te extrañaba, Madrid

Neljä yötä olen nukkunut omassa sängyssä, nopeasti Madrid tuntui taas kodilta. Lentikentältä otimme taksin, ja upea auringonlaskun syleilemä Madrid avautui eteemme! Haha vois alkaa aina kirjottaa tällee. Mut oikeesti en tienny et jääkuningattaren sydän voi palaa näin pahasti kiinni yhteen kaupunkiin. Taksikuski papatti iloisesti espanjaa, ja vaikka joka kolmas sana hävisi ymmärtämättömiin puhetulvan keskeltä, ehdin jopa kommentoimaan osaa asioista. Espanjalaiseen tapaan tiirailtiin yhdessä kadunnumeroita, kun ensimmäinen suomalainen piti tiputtaa kyydistä. Toisen hotellia etsiessä taksipappa juoksi ulkona, kunnes palasi autoon, ja totesi että olemme väärässä paikassa. Jokainen pääsi perille, ja itse olin perillä taas siitä, kuinka pidän tästä elosta.

Kotirappuun tullessa kuulin kämppisteni huudon kolmannesta eli kuudennesta kerroksesta. Eteisessä tulikin vastaan poskipusuja, haleja, kuulumisia, tyttöystävämurheita, poikamurheita, kuka söi viimeisen kakkupalan jne. Kaikki ne (yhden päivän kestänyt) emmä-haluu-mennä-takas -ajatukset vaihtui kyllä salamana en-lähde-täältä-koskaan:ksi. No voi pappalle sanoa et tuun vielä takas!



Muistaa taas huomioida näitä kulttuurieroja kun on tullut yöstä takaisin päivänvaloon. Miksei muka Suomessakin voisi pysäköidä auton keskelle liikenneympyrää hätävalot päällä, jos lapsella loppuu kohta futistreenit viereisellä kentällä? Ja näitä autoja oli siis viisi ympäri ympyrää. Säännöt auttaa tietenkin kaikkia toimimaan ja luo järjestystä, mutta kyllähän sen auton nyt huomaa kun se siinä seisoo hätävalot päällä ja vierestä mahtuu hyvin ohi. Toisaalta tenttiin mennessä ei tarvitse sitä lisäjännitysmomenttia, kun bussi lähtee nokan edestä edellä aikatauluaan ja seuraava jättää tulematta. Onneksi olin kerrankin varannut riittävästi aikaa, että ylimääräinen 20 minuutin hukkaus ei haitannut.

Retiro-puistosta on taas tullut olohuoneeni kun lämpötila auringossa lähentelee varmaan kahtakymmentä. Tänään sain juttuseuraa kun viereeni ainoalle auringonvalossa olevalle penkille tuli herrasmies. Hän aloitti kyselemällä tenttipapereistani, joita esitin lukevani ja lopulta päätyi kertomaan Suomen itsenäistymisestä. Mies haluaisi oppia englantia ja päivitteli kuinka meille pohjoismaalaisille on niin helppoa opetella kieliä. Valaisin, että ei, vaan meillä panostetaan kieliopintoihin, koska suomen kielellä ei pitkälle Suomen rajojen yli pötkitä. Ennen lähtöäni mies kertoi pitävänsä suomalaisesta kahden euron kolikosta. Niinhän me kaikki!




Nyt kun näin hyvän tekstin taas kirjoitin, niin jatketaanpas. Tuli kämppisten kanssa juttua kuukausien nimistä eri kielillä, koska saksaksikin (mul on uus saksalainen tyttökämppis joka on MUA päätä pidempi!) tammikuu on esimerkiksi Januar. Espanjaksi se on kuitenkin Enero ja sitä rataa. Kerroin suomeksi jokaisen kuukauden perässä olevan sana kuu. Jatkoin pohdiskelua, että hei tammihan on myös sana! Koska tammen englannin- tai espanjankielinen nimi ei löytynyt sanavarastosta, käänsin tammikuu=tree moon. Lähdin siitä sitten reippahasti kohti koulua, ja 40 minuutin bussimatkalla jatkoin aivotyöksentelyä sanakirja.org seuranani. Päättelytehtävä: pearl moon, paint (s) moon, seedtime moon, summer moor, hay moon, living moon, fall moon, mud moon, dead moon, christmas moon. Ehdottomasti kolahti marraskuun käännös, onhan se aika tappokuukausi. Huhtikuusta jos joku keksii väännöksen niin heti tieto tänne. Mielestäni tässä on kyllä ensimmäinen suomen kielessä fiksusti ajateltu asia, eihän noi muilla kielillä tarkota yhtään mitään!





Hasta primera luna
Annastiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti