Terveyskeskus on täällä nimeltään Madrid Centro de Salud, ja niitä löytyy ympäri kaupunkia. Ensimmäinen tehtävä oli selvittää mihin kuuluu minkäkin vaivan kanssa mennä. Tiesin, että aika pitäisi varata puhelimitse, mutta päätin koittaa tietämätöntä paikallekävelyä. En edes muista millä perusteella valitsin Calle de Montesan terveyskeskuksen, mutta tietenkin luukulta lyötiin lappu käteen, että soita numeroon 012. Keskipitkän keskustelun ja molemminpuolisen ymmärtämättömyyden jälkeen, vastaanottonainen suostui antamaan salaisen tiedon, että klo 7.30-8.30 otetaan vastaan myös ilman ajanvarausta. Niimpä saavuin paikalle seuraavana aamuna. Minusta piti huolta kahdeksan ihmistä, joista jokaisella oli oma tärkeä tehtävänsä: henkilötietojen tarkastaja, lähetelääkäri, lähetteen tarkastaja, verikokeeseen tulijoiden ohjaajat, verikokeen ottaja, sekä nielunäytteen ottaja ja hänen assistenttinsa. Plussaa siitä, että en törmännyt rahanperijään, enkä varmaan törmääkkään, sillä tietoihin taisi jäädä Anastina, syntynyt 1996.
Ollaan löydetty kämppisten kanssa yhdistävä tekijä, ruoka! Viikko sitten söin elämäni parasta pasta carbonaraa à la italialainen himokokkimme. Perjantaina olimme yhdessä tapaksilla, ja eilen asunnon mies väsäsi meille fajitat. Maistatin näille etelä-eurooppalaisille postissa saapunutta (Kiitos äiti <3) salmiakkia ja Fazeria. Fazerin sininen ja Geisha upposivat nopeasti, mutta salmiakkipääkallot aiheuttivat muutaman nenännyrpistyksen.
 |
| Ainiin, yksi ilta vessan lattia tulvi viemärivettä. Sama homma oli käynyt kuulemma viime vuonna. Espanjan kielessä ei varmaan ole sanaa putkiremontille. |
Eilen kävimme leffassa katsomassa This is where I leave you -elokuvan, suomennos on ilmeisesti Seitsemän sietämätöntä päivää.. :D Ei-dubatun näytöksen sali oli melkoisen hiljainen, mutta leffa oli hyvä!
Eikö ole muuten kivaa, että otsikot on espanjaksi, niin saatte arvailla mihin jutut liittyy, hehe..
Hasta luego,
Annastiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti