La vida madrileña

Onkohan täällä jo teksti vaihtoajoilta samalla otsikolla. No kuitenkin, nyt madridilainen elämä on vähän erilaista kun käy duunissa klo 10-18 eikä satunnaisesti Pozuelossa koulussa 16-22 eli bilettämässä 23-06. Loppukesästä 2014 tänne muuttaessani alun innokkuuden ja energisyyden jälkeen iski tolkuton väsymys, muistan menneeni useampana iltana nukkumaan kahdeksalta ja heränneeni puolenpäivän aikoihin. Sama väsymys on iskenyt nyt ja nukahdin eilen kymmenen aikaan, mutta heräsin parin tunnin päästä pelästyttäen kämppikseni tullessani olohuoneeseen, jossa hän sanoi olleensa monta tuntia luullen ettei ketään ole kotona. Heh, suomalainen erakko se vaan täällä hiippailee..

Eipä täällä siis mitään elämää kummempaa, töiden jälkeen ehtii käymään vielä keskustassa pyörimässä (ensimmäistä kertaa ikinä harmistuin, kun kaupat meni JO kymmeneltä kiinni) tai ruokakaupassa. Viikonloppuna pyykätään, koska ei tonne sisäpihalle voi lakanoita jättää roikkumaan yöksi, tiedä mitä rottia niissä seikkailisi. Kerran näin jättimäisen heinäsirkan trapetsitaiteilemassa noilla pyykkinaruilla. Täällä on ukkostanut nyt kolme yötä peräkkäin, joka myös vähän haittaa nukkumista. Lapsuusajan ukkospäänsärky on palannut ja ikkunat piti pitää kiinni ettei kämppä tulvisi vettä, eli ei täällä pätsissä kauhean hyvin saa nukuttua.

Meillä on töissä aika pieni miehitys, alkuviikolla meitä oli kaksi työntekijää sekä johtaja paikalla. Nyt pomonkin jäätyä lomalle, meitä on kolme työntekijää toimistolla. Saadaan sulkea instituutti pariksi tunniksi lounastamisen ajaksi ja ollaankin käyty sushilla sekä burritoilla. Eilen tehtiin tomaatti-vuohenjuustokeittoa ahh nam! Ja hintana per naama alle 2 euroa jos vertaa Kokkikartanon neljään euroon. Käytiin myös erittäin virallisella lounastapaamisella suurlähetystön harjoittelijoiden kanssa krepeillä. Äiti ja iskä älkää huolestuko, tein omiin menoihini samanlaisen kirjanpito-excelin, jollaista rustailen töissä. Jos ulkona lounasaikaan syöminen maksaa 8 euroa, niin kai sitä välillä voi harrastaa.

En muista mitä muuta tullut tehtyä, uudet kalenterit tulee kauppoihin vasta elokuun puolella, joten elän elämää ilman fyysistä kalenteria, joka on melko mahdottomuus, mutta yritetään kärvistellä. Jos tossa neljän jälkeen pystyisi mennä Retiroon istuskelemaan varjoon, muuten säätiedotus näyttää taas ukkosen jälkeen normaalia +35.

P.S. Halukkaat (vai pitääkö pakottaa) sopikaa mun kanssa Skype-treffejä! Ihan parasta tulla töiden jälkeen kotiin ja syödä iltapalaa livenä Suomeen. Ainakaan vielä kämppikset ei ole kommentoinu suomeksi paasaamistani. Ei jaksa kaikille näpyttää viestejä vaan huutelen ääniviestejä ympäri kämppää ja katuja, joitain outoja katseita saa tietty aina.

P.P.S. Paljon keskustelua herättänyt tekstini Espanjan roskakulttuurista saa nyt jatkoa. Nimittäin työkaverini tiesi kertoa, että Madridissa liikkuu roskamafia! Eli jonkunlainen yksityisyrittäjä, joka tietää kaupungin roskakerääjien aikataulut ja kiertää heitä ennen hakemassa pahvit talteen. Ja myy niitä eteenpäin? En tiedä kenelle, luulen että asunnottomat eivät kyllä maksa majanaan käyttämistään pahveista. Voisin kutsua itseäni rappumme tämän hetkiseksi roskamafioosoksi, koska tämän reilun viikon kestäneen nakkimme aikana ainoastaan kerran Cesar-kämppikseni on vienyt roskasäiliöt ulos (pyytäessäni käskiessäni kun hän oli lähdössä ulos ja annettuani avaimet hänen käteensä). Noh, nämä on näitä ikuisia kämppis-juttuja, joiden kanssa on parempi vain elää kuin menettää hermonsa. Nyt jännitetään ketä ostaa seuraavat vessapaperit, kun viimeisestä rullasta on alle puolet jäljellä ja koska hajotan tytön kahvimukin, joka lojuu tiskialtaassa 24/7.

Besoooos,

Anastasia