La organizadorita

Töissäkin on alkanut siis kivasti. Elämäni ensimmäinen toimistoduuni jihuu! En ymmärrä, miten tämä syvällä minussa asuva Järjestelijä-minä on taas herännyt, kun kotona se ei ikinä esiinny. Nyt esimerkiksi odotan että pääsen töihin, koska entiseltä harjottelijalta oli hommat jäänyt lievästi sanottuna kesken, ja haluan jo saada paperit ja tiedostot omaan järjestykseeni. Myös tunsin outoa lämmön tunnetta, kun työkaveri sanoi, että kesällä voisi käyttää aikaa toimiston siivoamiseen ja järjestelyyn kun on hiljaisempaa. Ja tänään heräsin siivoamaan mädäntyneeltä oksennukselta haisevaa jääkaappiamme, siis mitä! Systeri tunnistatko mua enää?? Toisaalta tuntemattomien ihmisten lika on kamalinta mitä tiedän, omasta paskasta nyt tietää mitä saa, mutta se muiden jätösten kanssa toimiminen.. Onneksi tukka on vaalentunut sen verran auringossa, ettei omat hiukset ole mustina viiruina kylppärissä, joka on top-5 inhokeissa edelleen kärjessä.

Vähän hauskempiin tunnelmiin, kävin kiertämässä tätä uutta naapurustoani. Aivan ihanaa seutua Salamancassa Manuel Becerra - Diego de León metropysäkkien lähistöllä. Kävi taas perinteiset ja löysin itseni jo koluamiltani kaduilta, joissa en tiennyt koskaan olleeni. Harmi kun nimimuisti on niin huono, ettei katujen nimet sano kartassa yhtään mitään. Eilen oli myös gay priden huipentuma, jopa google maps varoitteli tapahtumasta, johon oli arvioitu osallistuvan puolitoista miljoonaa ihmistä huh.

Pakkohan sinne oli sitten itsekin mennä pällistelemään. Onneksi tuntee kaupunkia sen verran, että osasi sijoittua paraatista Retiro-puiston puolelle. Sen läpi oli nimittäin helppo lähteä pois, sillä koko keskustan puoli oli aivan tukossa. Eikä paraatin läpi olisi uskaltanut lähteä yrittämään ilman kirjavaa leitä ja sateenkaari-lippua, jota vahva humalatila olisi tukenut.

Tänään vietin aikaani ja tyhjensin lompakkoani alennusmyynneissä. Seuraa erittäin erinomainen vinkki mennä juuri alkaneisiin aleihin miljoonakaupungissa; syrjässä keskustassa olevat kaupat siesta-aikaan sunnuntaina! Ei juurikaan tarvinnut jonottaa sovareihin tai kassalle. Ja tein ainoastaan järkiostoksia alhaiseen hintaan, tuplavoitto. Täällä kuumuudessa ei millään jaksa syödä saati alkaa tehdä ruokaa. Taivaan lahja onkin italialaiset kämppikset, jotka jotenkin aina sattuu keittämään liikaa pastaa ja itse pääsee osingoille. Vai onko niiden tapa vaan voittaa ihminen vatsan kautta puolelleen. Toimii ainakin mulle. Eikä täällä edes pysty kunnolla nukkumaan, sillä lämpötila pysyy melkein läpi yön +30 kieppeillä. Siesta on siis todella ansaittu käsite täällä etelässä ihmiset. On tätä blogia näköjään ihan hauska raapustella, vaikka tekstin taso on mitä sattuu välillä.

Stay tuned

Annastiina