 |
 |
| Tuleva pomo teeveessä juuri kun olin lähdössä lentokentälle hohoo |
Nyt yhtä mutta eri tavalla onnellisena Madridissa omassa kimppakämpän huoneessa. Tämä asuntoasia varmaan eniten stressasi, sillä en todellakaan ollut sisäistänyt kuinka nopeasti aika menee. Ensin asuntomarkkinoilta sain vastaukseksi "olet liian ajoissa, ei me näitä asuntoja kuukautta etukäteen vuokrata" ja yhtäkkiä heräsin Raumalla kaverin lattialta festarien jälkeisenä lauantaiaamuna ja selasin idealista.comin (paikallinen tori.fi) paniikissa läpi lähettäen noin sata viestiä eri asunnoista. Onneksi kävi taas ilmeisen mieletön tuuri asunnon kanssa, ja peruinkin muut näytöt, sillä tämä vaikutti täydelliseltä ja se piti siis saada. Pienten kommunikaatio-ongelmien jälkeen (esim onko klo 9:00 illalla vai aamulla... Espanjassa käytetään myös 24 tuntista kelloa joten pääteltäköön siitä kuka oli oikeassa hmhmm) Pääsin katsomaan asuntoa tiistai-iltana ja sieltä nappasin täydellisen huoneen muiden neljän katselijan nenän edestä! Vuokra 380€ sisältäen kaiken, sijainti kaupungin hyvällä alueella Salamancassa ja puolen tunnin kävelyn tai kolmen metropysäkin päässä työpaikalta. Kaiken lisäksi kämppikset vaikuttaa mahtavilta ja lähikauppa Día on ihanan iso ja siisti eikä täynnä porukkaa niin kuin nämä Espanjan halpamarketit yleensä.
Kerrankin kuvat ei pettänyt, asunto näyttää ihan samalta livenäkin, joskin ympäri kämppää on vanhojen asukkaiden tavaroita, joita olen jo kovalla kädellä kantanut kadulle. Kämppiksiä mulla on kolme, jonka lisäksi yhteensä 55 neliöön on mahdutettu kaksi vessaa ja keittiö/olohuone. Verrataan siihen, että asun Turussa yksin 30 neliön asunnossa minimaalisen vessan kanssa.
Saapuessani maanantain pääsin pienen Starbucks-odottelun jälkeen vanhaan asuntooni vaihtoajoilta. Ai että calle Tetuán Solin keskusaukion vieressä! Ihanaa ja outoa nähdä vanhoja kämppiksiä. Ylpeydellä huomasin, että maahantuomani tiskiharja oli pitänyt pintansa sienen vierellä, sillä espanjalainen kämppikseni oli jopa itse mennyt ostamaan uuden tiskiharjan. Ja nykyisessä asunnossani on tiskikaappi, ollaan yhdessä ylpeitä Suomi-jutuista!
Ekat päivät meni näissä merkeissä, totutellen lämpötilamuutokseen ja ottaen arskaa. Täällä heräsi taas tämä piilevä rusketusvastaisuuteni. Suomessa on pakko ottaa parvekkeen lasin läpi aurinkoa heti kun se huhtikuussa näkyy, mutta täällä auringonotto ei ole millään tavalla in. Espanjalainen työkaverini on vitivalkoinen ja pelästyi kuinka punainen olen. Enkä edes oo vaan sopivan kullanruskea! Sama nainen laittoi poliisimestari-tyylisen hatun päähänsä astuessaan ulos, koska ei halua yhtään auringonsädettä. Mistäköhän kumpuaa ne Suomessa otsikoissa olleet ihosyöpä-tarinat..
Koitettiin myös italialaisen kämppikseni Cesarin kanssa arvuutella wifin salasanaa. En tiedä kuka jästipää tämän on keksinyt, ja kuka toinen jästipää ei ole sitä voinut vaihtaa. Puolen tunnin yrittämisen jälkeen italialaisen ohjeilla annoin puhelimeni hänelle ja hän sai sen heti oikein. Mutta näyttäähän noi kirjaimet ihan eriltä mitä mulle Litsan ala-asteella opetettiin.
Muuten ensimmäiset päivät on mennyt uusia kotikulmia kiertäessä, siivotessa asuntoa, ostaessa kotijuttuja. (Pitää varmaan ottaa toinen ruumalaukku palatessa kotiin, sen verran kivoja juttuja tuli ostettua ettei raaskisi jättää tänne, vaikka halpoja olikin. Toin myös Tetuánilta vanhan mukini tänne kun siellä se odotti hyllyllä palaamistani <3) Alkushokki on toki huomattavasti lievempi kuin viimeksi tänne muuttaessani, mutta ihanaa kun kotoa löytyy oman tyypistä juttuseuraa. Parasta onkin, että Cesar on italialainen mutta täällä espanjan kielikurssilla, joten hänen kanssa voin puhua rennosti pelkäämättä koko ajan virheitä, jotka hän kuitenkin osaa myös korjata. Espanjalainen kämppis taas on ottanut oikein professorin viran meitä kouluttaessa ja ojentaessa espanjan verbimuotojen kanssa ehhh... En edes tajunnut, kuinka paljon kämppikset vaikutti omaan viihtymiseen Tetuánin asunnossa, olihan ne ihan mukavia, mutta ei juurikaan omantyylisiä tyyppejä. Nyt sain niin paljon iloa pelkästään siitä, että espanjalainen keitti meille aamukahvit ja että pääsin italialaisen perheen Watsapp-puheluun mukaan! Tai sitten oon ite vaan jotenkin yksinkertainen.
 |
| En vaan käsitä tätä ruokavaliota, oliiviöljyä ja tonkasta sokeria |
Eilen tehtiin ruokaa yhdessä ja katottiin 102 Dálmatas. Eikö dálmatas oo kiva sana! Kivempi ku dalmatialainen. Jotenkin ootan niin paljon, että tulis jo vieraita ja pääsisi testailemaan kaikkia ravintoloja ja baareja tällä alueella. Ensimmäiset tuleekin jo parin viikon päästä, kun työkaveri poikkeaa Espanja-Portugali reissullaan täällä, jee!
Hasta prontísimoo
Anastasia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti