Inmaculada Concepción

eli hyvää tahrattoman sikiämisen päivää! Ei mitään hajua, mitä tämänpäiväinen pyhä tarkoittaa, jos suoraa käännöstä ei lasketa. Madrid on kuitenkin Espanjan joulukaupunki, ja tänä viikonloppuna kylä oli täynnä espanjalaisia ympäri maata. Yksi yleinen juhlimistapa oli hassut hatut, eli jengi kulki kaduilla joulukuuset ja muut härpäkkeet päässä. Varmaan joku virallinen pikkujouluviikonloppu.

Lauantaina tehtiin tosiaan suomalaista ruokaa ja yritettiin katsoa Linnan juhlia, mutta muu juhlaväki halusi jostain syystä katsoa mielummin Liloa ja Stitchiä. Ruoka kuulemma maistui, vaikka perunamuusi oli liisteriä ja lihapullat mauttomia. Ruokailun pelasti kuitenkin uusi italialainen tuttavuus, jolla oli hyvin paljon järkevää ja mielenkiintoista sanottavaa. Ei häntä edes tunnistanut italialaiseksi punertavan tukan, brittiaksentin ja Italian kritisoinnin takaa.

Illalla pidettiin pienet kotibileet täällä käytäväkämpässämme. Juhla-aika oli espanjalaisittain 23-02, jonka jälkeen yksi huoneessaan koko illan istunut espanjalainen kämppiksemme tuli yöpuvussaan hätistämään meidät pihalle.. Ehdin kuitenkin käydä päivän toisen poliittis-uskonnollisen keskustelun tällä kertaa hollantilaisten kanssa. Hyviä tyyppejä, tiesivät jopa Suomesta jotain sekä omaavat yhtä huonon ja mustan huumorintajun! Suomen itsenäisyyspäivä sai myös enemmän huomiota heidän kannatushuutojensa kautta. Erikoista oli se, miksi me suomalaiset emme kulkeneet Suomen lippu olalla Maamme-laulua hoilaten. Kun kerroin, että koko Suomen kansa istuu varmaan edelleen kotisohvillaan katsomassa kun pieni porukka syö ja seurustelee telkkarissa, he taisivat ymmärtää korrektin juhlatyylini syyn.

Mentiin johonkin hulluun tekno-klubiin

Tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa täällä afterpartyissä. Tosiaan klo 6 kiinni menevien baarien jälkeen aukeaa toiset baarit jatkobileille. Kotona olin puoli kahdeksan aikaan ja seuraavat kaksi päivää meni enemmän tai vielä enemmän silmät ristissä, hmm. Ei sitä vaan jaksa enää niinku abiviikolla.

Itselleni on herännyt tyytyväisiä olotiloja, kun osa vaihtareista on kehittänyt stressin kotiinlähdöstä. Melkein kaikki ovat siis lähdössä lopullisesti ensi viikon viikonloppuna heti tenttien jälkeen. Ja koska tenttejä on suurimmalle osalle kasaantunut kuusi viimeiselle viikolle, ei kaupungista ehdi enää juurikaan nauttia, ja paljon on jäänyt to-do -listalta tekemättä. Itse odotan jo Suomeen pääsyä, ja toisaalta sitä fiilistä, että kaipaan tätä paikkaa kotina ja lopulta pääsen takaisin. Jihuu! 

Hasta pronto
Annastiina