perjantai 5. joulukuuta 2014

La espuma

Olen saanut keskustella eri kansalaisuuksien kanssa sen verran täällä, että on muodostunut melko kattavan kuva siitä, mitä Suomi ja suomalaisuus tarkoittaa. Lähinnä siis espanjalaisten mielipiteitä pohjolasta.

1. PIMEÄÄ!! Jokaikinen kerta, kun olen kertonut olevani Suomesta, saan vastauksen "Mutta eikö siellä ole tosi pimeää?" On ja on, on myös kylmää mutta se on jo varmaan niin itsestäänselvyys, että pimeys-kortti vedetään huomattavasti useammin.

2. No se kylmyys. "-20 astetta?!!? Hostias, miten pysytte hengissä??" Uskomatonta, että jään päällä voi kävellä ja jopa ajaa autoa, ja miten me muka tunnistetaan toisemme huivi-pipo viritelmien välistä. Nenäkarvojen jäätyminen on osoittautunut hyvin huvittavaksi asiaksi.

3. Suomalaisten tiedetään puhuvan hyvää englantia, ja muutenkin olemme yleissivistyneitä. Vastapainoksi ajatellaan, että olemme ylimielisiä ja ajattelemme Espanjaa ja Italiaa epäonnistujina. Olen kuitenkin solidaarisesti kertonut, että taloustilanteemme on joidenkin lähteiden mukaan tällä hetkellä samassa jamassa Italian kanssa.

4. Myös sosiaalipalvelut ja terveydenhuolto tiedetään toimivaksi. Kerran pubissa mennessäni vessaan ohikulkija kysyi mistä olen. Takaisin tullessani sain kuorossa huudon "paras terveydenhuolto, paras koulutus, paras hallintojärjestelmä".

5. Yksi luokkalaisemme on jopa vieraillut Rovaniemellä, mutta ei törmännyt pukkiin. Muuten Joulupukkia ei täällä liitetä ainakaan minuun.

6. Suomen kieli on monelle mysteeri. Kämppikseni kutsuu sitä pingviinien kieleksi. Moimoi. Pesen pyykkiä.


Aurinko. Ei muuta.



Voisin tehdä toisenkin yhtä hyvän luettelon arkisista tavoista, joita olen jäänyt pohtimaan.

Liikenne 
Autoillessa ei niinkään noudateta kaikkia asfalttiin piirrettyjä viivoja tai liikennemerkkiä, kunhan mennään sulavasti eteenpäin. Naarmuja ei myöskään pelätä, lähes jokaisessa autossa näkyy joku vaurio ja taskuparkkeja vääntäessä olisi poikkeus tehdä se tönäisemättä toista autoa, vaikka tilaa olisi monta metriä ylimääräistä. Jalankulkijoille tilaa annetaan kuitenkin aina, jos vain vilkaisetkin tien suuntaan niin autot pysähtyvät, ilman suojatietäkin.


Ruoka
Ensinnäkin ruokarytmi on käänteinen, ja valitettavasti olen itsekin omaksunut tämän. Söin juuri päivälliseni klo 22.30.. Aamupalasta pidän kuitenkin kiinni (vaikka välillä syön sen lounaaksi), ei päivä vaan lähde käyntiin ilman puuroa ja kahvia. Kämppisteni aamupala on esimerkiksi kaakaota ja kova paahtoleipä marmeladilla. Rytmin lisäksi ruoka-aineet ovat varsin erilaisia. Edes erikoisruokakaupoista ei löydy raejuustoa, rahkaa, viiliä, mehukeittoa tai ruokakermaa, rasvatonta ja sokeritonta jogurttiakin saa hetken metsästää. Vastapainoksi jokaisesta kaupasta löytyy hyllyittäin ilmakuivattua kinkkua eli jamón serranoa, valmiiksi viipailoituja juustoja, äyriäisiä, säilykkeitä, maitoa lämpimässä, reunattomia paahtoleipiä, salaattipusseja, halpoja vihanneksia ja hedelmiä. Ja tonnikala maistuu huomattavasti paremmalta!

Ravintolat
on aina täynnä. Mikä viikonpäivä vaan, Madridin ravintolat ja tabernat täyttyvät klo 21 eteenpäin. Tyypillinen näky on kaksi keski-ikäistä pariskuntaa tapaksilla. Ravintolakulttuuri painottuu enemmänkin sosiaaliseen kanssakäymiseen, eikä koko iltana välttämättä juoda kuin muutama pieni olut tai viini ja tapasleipä. Olutta juodaan ruoka- tai seurustelujuomana esimerkiksi lounaalla tai koulumme kahvilassa. Viinipulloissa ei muuten käytetä ikinä kierrekorkkia! Jopa 90 sentin halpaviinissä on ihan korkkikorkki. En tiedä ketä sekin hyödyttää, sillä näiden euron pullojen korkit riikkontuvat ja lopuksi viiniä saa siivilöidä juomakelpoiseksi.



















Löysin Retiron puistosta mahtavan kirjaston lukusalin. Noi lasikopit!


Kieli
Espanjalaiset eivät yleisesti ottaen osaa kovin hyvin englantia, ja Madrid vaikuttaisi olevan tämän kaiken pesäke. Jokaisessa muussa vierailemassani kaupungissa kieli vaihdetaan aika nopeasti englantiin, kun huomataan että puhumme keskenämme jotain muuta kieltä (ei siksi, että espanjastani kuuluisi ei-natiivius). Eräs etelä-espanjalainen valaisi minua kertomalla, että pienemmissä kaupungeissa halutaan oppia englantia, jotta voi lähteä maailmalle. Madridilaiset haluavat pysyä täällä, tai korkeintaan lomailla jossain muussa espanjankielisessä kaupungissa/maassa. Silti on mielestäni hullua, että turistitoimistossa toinen oppaista ei puhunut englantia. Tosin suurin osa Madridin turisteista onkin espanjalaisia. Mutta madridilaiset puhuvat oppimisen kannalta ihanteellista espanjaa, sillä heillä ei ole erikoista murretta ja kaikki loppuäänteetkin äännetään oikeasti.

Pukeutuminen
Olen tullut siihen tulokseen, että pakkanen on näille niin absurdi käsite, koska espanjalaiset eivät osaa pukeutua! Voisin laskea yhden käden sormin sormikkaat, joita olen täällä nähnyt. Huivejakaan ei juuri tule vastaan, vaan toppatakissa kävellään kaula ja nilkat paljaana. Lämpötila on täällä kuitenkin aamuisin alle +5 asteen. Espanjalaiset pukeutuvat kuitenkin hyvin siististi, naiset käyttävät paljon korkkareita ja miehet pukuja. Nuorillakaan ei juuri näy rikkinäisiä housuja, vaikka ne muodissa olisivatkin.

Vartalomalli
Haha, mun silmissä espanjalaiset on lyhyitä ja lihaksittomia. Jotkut mammat on varmaan kolme päätä mua lyhyempiä! Eikä täällä tosiaan ole minkäänlaista bodaus-buumia. Ei edes lenkkipuistoissa tai salilla näy sellaisia Michelin-ukkoja kuin Suomessa nykyään. Tietenkin kun ihmisiä on viisi miljoonaa, niin tällainen yleistys on typerää, mutta yleisesti ottaen espanjalaiset ovat mielestäni hoikkia, muttei urheilullisia eli ns. laiha-läskejä. Oikeasti näille pitäisi mielestäni pitää joukkokolesterolimittaus.


Karhu ja mansikkapuu, Madridin vaakuna ja yleinen tapaamispaikka Puerta del Solilla

Huomenna kämppikseni ovat kutsuneet tänne noin 30 henkeä viettämään iltaa. Saan siis harjaannuttaa espanjaani! Sitä ennen kuitenkin pääsen osingoille, kun pari suomalaista tekee suomalaista ruokaa kämppiksilleen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Sunnuntaina pidetään Suomi-tyttöjen kanssa pikkujoulut, koska maanantai on pyhä, jee. Torstaikin oli vapaa koulusta, koska ESIC täytti vuosia. Postaustahti kiihtyy kun kouluhommat kasaantuu. Mutta KOLME koulupäivää jäljellä aaaaaah!! 

Ja viimeiseksi viikoksi mulle taisi jäädä vain yksi tentti, koska edellisen postauksen tarina sai jatkoa seuraavana päivänä, kun kv-sihteeri ilmoitti, että koulun koordinaattori ei suostu järjestämään toista tenttipäivää. En ole vielä päättänyt jaksanko mennä sinne uudestaan riehumaan ensi viikolla, fiiliksen mukaan!

Hasta luego
Annastiina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti